Biological Control of Oilseed Rape Pests with Entomopathogenic Nematodes

Biological control techniques attract increasing attention as one of the sustainable alternatives to pesticide use in integrated pest management programs. In order to develop sustainable pest management methods for arable crops based on entomopathogenic nematodes (EPN), their efficacy and persistence needed to be investigated, and an economically feasible delivery system had to be developed. In this study, first a survey of entomopathogens was conducted, and a system approach was tested, using the oilseed Brassica (OSB) growing system (OSB, spring wheat, and red clover) as a model. The system approach aimed at determining the potential of Steinernema feltiae (Filipjev) for the control of OSB pests, developing OSB rotation schemes that support EPN persistence, and investigating the impact of the selected biotic and abiotic factors on efficacy and persistence of EPN. This study employed abductive logic (which employs constant interplay between the theory and empirical observation), quantitative methods, and a case study on OSB. Laboratory and field experiments were carried out, and two types of pathogen surveys. A horizontal survey included OSB fields across Estonia, Germany, Poland, Sweden and the UK, while a vertical survey included sampling from two sets of differently managed experimental fields during three years. A new approach was introduced for measuring occurrence, where the prevalence and relative intensity of entomopathogens, biotic agents, and unidentified insect antagonists were determined. The effect of dose, timing, and the application method on S. feltiae in the control of pests in OSB, and the potential of a controlled release delivery system (CRS) were evaluated in the field. Studies on the impact of selected biotic and abiotc factors (Brassica plant, bait insects, developmental stages of Meligethes aeneus Fab., Isaria fumosorosea Wize (Ifr), and organic and synthetic fertilizers) on the efficacy of S. feltiae were conducted in the laboratory. Persistence of S. feltiae in the OSB growing system, and the effect of dose, timing, and the application method, was assessed in the field as part of the efficacy experiments. The impact of selected biotic and abiotic factors on S. feltiae persistence was assessed in laboratory experiments. The pathogen survey showed that the occurrence of entomopathogens is low in the OSB growing system, and that a management system causing less disturbance (ICM) to the soil increases the relative intensity of insect parasitic nematodes and other insect antagonists. A longer study period is required to show any possible impact of ICM on the relative intensity of entomopathogenic fungi, or on the prevalence of entomopathogens. Two different measures of the occurrence yielded different results: the relative intensity revealed the difference between the two different crop management methods, while prevalence did not. The highest efficacy of S. feltiae was achieved by using a low dose and targeting all stages of M. aeneus. When only the larval stage was targeted, the application method and dose had no significant effect. The CRS decreased the pest abundance significantly more than the surface application method. S. feltiae persisted in the OSB fields in Finland for several months, but did not survive the winter. The strain survived for 7 months when it was applied in autumn in Germany, but its populations declined rapidly after winter. The examined biotic and abiotic factors had variable impacts on S. feltiae efficacy and persistence. The two measures, prevalence and relative intensity of entomopathogens, gave valuable information for their use in biocontrol programs. The recommended biocontrol strategy for OSB growing in Finland is inundation and seasonal inoculation of EPN. The impact of some biotic and abiotic factors on S. feltiae efficacy and persistence is significant, and can be used to improve the efficacy of EPN. The CRS is a novel alternative for EPN application, and should also be considered for use on other crops. Keywords: Biological control, inundation, inoculation, conservation, formulation, slow release method, crop rotation, Entomopathogenic nematodes, Steinernema feltiae, oilseed rape pests, Meligethes aeneus, Phyllotreta spp., occurrence, prevalence, intensity, efficacy, persistence, field, Isaria fumosorosea, biotic factors, abiotic factors, interaction, impact, insect stages, integrated crop management, standard (conventional) crop management

Väitöskirjatyössä tutkittiin keinoja tehostaa tuhoeläinten biologista torjuntaa rypsiekosysteemissä. Tutkimuskohteena olivat etenkin hyönteisiä tappavat sukkulamadot, ja lähtökohtana koko ekosysteemikokonaisuuden tärkeitten komponenttien vaikutus torjunnan onnistumiseen. Tutkimuskokonaisuuteen sisältyivät systeemin elolliset ja elottomat osat, samoin kuin sukkulamatojen käytön ajoitus sekä käyttömäärä ja tapa. Kaupallisesti käytössä oleva sukkulamato Steinernema feltiae ( isosukkula ) on yksi useista maaperässä esiintyvistä torjuntapieneliöistä. Se etsii aktiivisesti kohdehyönteisen ja tappaa sen. Koska sukkulamadot ovat hyvin herkkiä monille ympäristötekijöille (mm. kuivuminen, uv-säteily), suojaavan levitysmenetelmän kehittäminen niitten avomaakäyttöä varten oli tarpeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa oli jo todettu sukkulamatojen hyvä rapsikuoriaisen torjuntakyky, mutta tarkkaa tietoa tulokseen vaikuttavista tekijöistä ei ollut. Rapsikuoriainen on paitsi euroopanlaajuisesti merkittävin rypsin/rapsin tuholainen, myös enenevästi kehittynyt uusiakin torjunta-aineita kestäväksi, joten uusia torjuntakeinoja tarvitaan kipeästi. Tutkimuksessa selvitettiin laajalti tuhohyönteisten torjuntapieneliöitten luontaista esiintymistä rypsipelloilla kuudessa eri EU-maassa. Lisäksi tutkittiin useitten eri bioottisten ja abioottisten tekijöitten vaikutusta isosukkulan toimintatehoon rypsin tuholaisten torjunnassa niin laboratoriossa, kasvihuoneessa, kuin avomaan oloissakin. Tältä pohjalta kehitettiin hyönteispatogeeneja hyödyntäviä biologisen torjunnan strategioita. Rypsipellot osoittautuivat kaikkialla lähes autiomaiksi hyönteispatogeenisten sukkulamatojen ja sienten suhteen luontaisesti esiintyvät kannat ovat pienentyneet lähes olemattomiin intensiivisen viljelyn myötä. Näin on myös poistunut yksi luontainen ekosysteemin puskuri, jonka tehtävänä on ollut rajoittaa tuholaiskantojen kasvua. Väitöskirjatyössä etsittiin keinoja hyötypieneliöstön palauttamiseksi viljelyekosysteemiin. Yksi merkittävä keino siinä on työssä kehitetty uusi, sukkulamatoja suojaava levitysmenetelmä, joka tarjoaa pitkäkestoisen torjuntatuloksen aikaisempaa pienemmällä sukkulamatomäärällä. Lisäksi selvitettiin torjuntapieneliöitä suosivan viljelykierron ja kasvien hyväksikäyttöä pitkäkestoisen torjuntavaikutuksen saavuttamiseksi.

ei saavutettava