Chlamydia psittaci, herpesvirus ja calicivirus Suomen kissapopulaatiossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville herpesviruksen, caliciviruksen ja klamydian yleisyys Suomen kissapopulaatiossa, oireisten ja kroonisten kantajien yleisyys, erot rotu- ja kotikissojen tartuntojen yleisyydessä, rokotusten vaikutukset ja eri tutkimusmenetelmien käyttökelpoisuus diagnostiikassa. Näiden infektioiden esiintymistä Suomessa ei ole tutkittu aikaisemmin ja erityisesti klamydian merkitystä kissojen sairastumisiin on vähätelty. Tutkimus tehtiin vuosina 1995-1997 EELA:n virologian osastolla. Tutkimuksiin osallistui 377 kissaa, 225 rotukissaa ja 152 kotikissaa. Rotukissat olivat 20 rodun edustajia. 185 kissaa saatiin kissalehdissä ilmestyneiden artikkelien perusteella vuosina 1995 ja 1996, ja näille tehtiin myös kliininen tutkimus. Näistä 70% oli alle 2-vuotiaita. 45 kissalla todettiin kliinisiä oireita. Tutkittiin yhteensä 370 seeruminäytettä ja 185 silmä- ja nielunäytettä. Tutkittaville kissoille ei asetettu muita vaatimuksia kuin se, ettei niitä oltu viimeisen kuukauden aikana hoidettu antibiooteilla. Tutkimusmenetelmiksi valittiin virusten ja klamydian eristys soluviljelmissä ja vasta-aineiden osoitus virusneutralisaatio- ja komplementtisitoutumistestillä. Tutkimuksesta tuli esille, että Chlamydia psittaci on pääsyynä kronisiin silmäoireisiin 20 %:lla ja herpesvirus 6.6 %:lla silmäoireilevista kissoista. Herpesviruskantajuus rotukisoilla on 33.9 % ja kotikissoilla 6.6 %. Caliciviruskantajuus rotukissoilla on 71 % ja kotikissoilla 27 %. 16 % kissoista on sekäherpes- että caliciviruskantajia. Rokotuksista ei ole mitään apua kantajille ja on epätodennäköistä että kantajamuoto häviää niiden seurauksena. Vaikka terveet kissat olisivat säännöllisesti rokotettuja, ne voivat silti saada tartunnan ja levittää virusta eteenpäin. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kissojen klamydia, herpesvirus ja calicivirus infektiot.