Louhintakorvaukset Suomen kaivoslaissa (621/2011) ja kaivosrojaltien kansainvälinen vertailu | Mining Compensation in Finland’s Mining Act (621/2011) and International Comparison of Mineral Royalties

Tämän pro gradu-tutkimuksen tavoite on arvioida Suomen kaivoslaissa määrättyjen louhintakorvausten riittävyyttä taloustieteen näkökulmasta sekä vertailla louhintakorvauksia muissa kehittyneissä maissa sovellettaviin käytäntöihin. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miten Suomen kaivoslaki turvaa maanomistajan taloudellisen hyödyn niin maan käytöstä kuin mineraalien hyödyntämisestä, miten valtio hyötyy kaivostoiminnasta ja minkälaisia kustannuksia siitä syntyy sekä miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa louhintakorvausten osalta. Tutkimus tutustuttaa lukijan uusiutumattomien luonnonvarojen talousteoriaan ja siitä johdettuun rojaltien teoriaan, erilaisiin rojaltien määräytymisperusteisiin ja niiden kykyyn palvella eri tahojen tavoitteita, valtausperiaatteen taloustieteellisiin ongelmiin sekä uusiutumattomien luonnonvarojen potentiaalisiin negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Tutkimuksessa luodaan myös katsaus Suomessa harjoitettavaan kaivosteollisuuteen sekä sen edellytyksiin. Maanomistajalle maksettavan korvauksen riittävyyttä arvioitiin maan käytön osalta vertaamalla nykyhetkeen diskontattuja kaivospiirimaksuja metsän paljaan maan arvoon eri lämpösumma-alueilla. Tuotantoperusteisen louhintamaksun riittävyyttä puolestaan arvioitiin vertaamalla nykyistä tasoa eri lähteistä johdettuun vanhan kaivoslain aikaiseen tasoon. Valtion saamaa hyötyä arvioitiin lainsäädännön elinkeinotavoitteiden näkökulmasta sekä luomalla katsaus kaivostoiminnan edistämisen kustannuksiin. Kansainvälinen vertailu tehtiin maista, jotka sijoittuivat hyvin Fraser Instituten kaivosmaavertailussa. Näiden maiden kaivoslainsäädännöistä selvitettiin rojaltien määräytymisperusteet ja niitä sovellettiin kahden tulokseltaan erilaisen Suomessa toimivan kaivoksen julkisiin tietoihin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaivospiirimaksut ovat riittävät Pohjois-Suomessa, mutta eivät välttämättä enää Etelä- ja Keski-Suomessa. Lainsäädännön uudistus kuitenkin paransi maanomistajan asemaa sekä alue-, että tuotantoperusteisten korvausten osalta. Valtion saama hyöty työllisyysnäkökulmasta näyttää toteutuneen, mutta kestämättömästi. Maavertailun tuloksena Suomessa maksettavat louhintakorvaukset ovat vertailun pienemmästä päästä, mutta eivät yksiselitteisesti.

The objective of this master’s thesis is to assess the sufficiency of mining compensation payable to the landowner according to Finland’s Mining Act and compare mineral royalties in selected developed countries. The study aims to answer how the Finnish Mining Act secures the landowner’s economic interests from both land use and mineral extraction, how the state benefits from mining and what are it’s costs and how Finland is placed in an international comparison of mineral royalties. The study familiarizes the reader with the economic theory of non-renewable resources and royalties, the different royalty types and their ability to serve varying objectives, the economic problems related to the rule of capture and the potential negative effects to a country’s economy from non-renewable resources. The study also takes a look at the Finnish mining industry and it’s working environment. The sufficiency of mining compensation from land use was assessed by comparing the discounted area based compensation to the bare land value of forests in different heat summation zones. The production based mining compensation was assessed by comparing the current level to the level of the previous mining act derived from different sources. The benefits from mining to the state were assessed from the employment objectives of the mining act and from overviewing the costs of promoting the mining industry. The countries selected to the international comparison were ones that had placed well in the Fraser Institute Survey of Mining Companies. The royalty practices of each country were sought from their mining legislation and applied to two differently performing Finnish mines according to their public records. According to the findings, the area based mining compensation is sufficient in northern Finland, but not without fail in central and southern Finland. Nevertheless, there has been improvement from the previous mining act regarding both area based and production based mining compensation. The state’s benefits from the employment perspective seem to be asserted, but impermanently. Findings from the international comparison imply that mining compensations in Finland are equivocally from the smaller side of the comparison.