Eri säilöntäaineiden vaikutus hernevehnä- ja härkäpapuvehnäkokoviljasäilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen

Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia hernevehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehujen säilönnällistä laatua ja aerobista stabiilisuutta erilaisilla säilöntäaineilla säilöttyinä. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään erityisesti kyseisten seoskasvustojen säilöntää luonnonmukaisen tuotannon näkökulmasta. Koerehut kylvettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) Ruukin toimipisteessä 4.-7.6.2013 ja säilöt-tiin laboratoriosiiloihin 26.8.2013. Molemmista kasvustoista tehtiin neljä erilaista säilöntäainekä-sittelyä; painorehu (PR), muurahaishappopohjainen säilöntäaine (MH), heterofermentatiiviset maitohappobakteerivalmisteet (B1 ja B2). Jokaisesta säilöntäainekäsittelystä tehtiin kolme rinnakkaista siiloa ja ne avattiin 106 säilöntäpäivän jälkeen 9.12.2013 Luke Jokioisilla. Rehuista määritettiin raaka-aineen kemiallinen ja mikrobiologinen koostumus sekä säilörehun käymislaatu, mikrobiologinen laatu ja aerobinen stabiilisuus. Molemmat kasvustot olivat märkiä korjattaessa, härkäpapuvehnä oli hieman hernevehnää märempää. Hernevehnässä oli myös enemmän raakavalkuaista, vesiliukoisia hiilihydraatteja ja tärkkelystä sekä suurempi puskurikapasiteetti. Härkäpapuvehnässä oli enemmän NDF:ää ja heikompi sulavuus. Raaka-aineiden koostumuksen perusteella molemmat kasvustot olivat helposti säilöttäviä ja kasvustojen kehitysasteiden välillä oli eroa. Mikrobiologisen laadun perusteella rehuraaka-aineissa oli melko paljon mikrobeja. Molemmissa oli hyvin paljon luontaisia maitohappobakteereita sekä hiivoja ja homeita. MH-käsittely erosi käymislaadultaan muista käsittelyistä molemmissa kasvustoissa. MH-käsittelyissä oli muita käsittelyjä suurempi pH, mutta vähemmän useimpia käymishappoja kuten maito- ja etikkahappoa sekä pienempi osuus ammoniumtyppeä kokonaistypestä. B1- ja B2-käsittelyt olivat voimakkaasti käyneitä ja niissä oli huomattavan paljon käymishappoja ja ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli suuri. Biologisilla säilöntäaineilla säilötyt rehut eivät eronneet käymislaadultaan juurikaan painorehusta, joka oli myös voimakkaasti käynyttä. Missään kokeen rehussa ei havaittu suuria määriä voihappoa. Mikrobiologiselta laadun perusteella säilörehut olivat alttiita aerobiselle pilaantumiselle. Hernevehnäsäilörehu oli aerobisesti stabiilimpaa kuin härkäpapuvehnä. Tämä johtuu todennä-köisesti suuremmasta käymishappojen määrästä. MH-säilörehu oli aerobisesti stabiilein hernevehnäsäilörehuista ja B1-säilörehu oli stabiilein härkäpapuvehnäsäilörehuista. Säilörehuista tehdyt seosrehut olivat säilörehuja vähemmän stabiileja.

The aim of this study was to investigate the ensilability of field pea and faba bean bi-crop with spring wheat when ensiled as whole-crop with different additives. In this study we attempted to clarify use of pea – wheat and faba bean – wheat bi-crop in organic farming. Forages was sown at 4th to 7th of June in Luonnonvarakeskus (Luke) Ruukki and forages were ensiled in laboratory silos at 26th of August 2013. Silages were ensiled without additive (PR), with formic acid (MH) and with two different heterofermentative inoculants (B1 and B2) as additive. Each treatment were made three replicants. Silos were opened after 106 ensiling days at 9th of December in Luke Jokioinen. Chemical and microbiological compositions were determined from samples of herbage. From silage samples were analysed fermentation quality, microbiological composition and aerobic stability. All samples were wet. Faba bean – wheat bi-crop was a little wetter than field pea – wheat bi-crop. Field pea – wheat forage contained more crude protein, water-soluble carbohydrates, starch and had stronger buffering capacity than faba bean – wheat. Faba bean – wheat bi-crop contained more neutral-detergent fiber (NDF) and had also lower digestibility. Both of crops were easy to ensile and growth stage were different between crops. All samples included lot of micro-organism especially yeast, moulds and epiphytic lactic acid bacteria. Field pea – wheat silage contained more fermentation products than faba bean – wheat silage. MH- treated silages had better fermentation quality than other silages although there were higher pH values in MH silages. MH silages contained less lactic and acetic acids and ammonium nitro-gen. Inoculant treated silages mostly did not differ from PR treatment in fermentation parameters. That is probably due to high epiphytic lactic acid bacteria account in herbage. Silages contained only a little butyric acid. Microbiological quality of silages predisposed them to aerobic deteriora-tion because there were considerable high amounts of yeasts and moulds. Field pea –wheat silages were more aerobically stable than faba bean - wheat. This is probably due to higher concentration of fermentation acids in field pea-wheat silages. MH treatment was the most aerobically stable of field pea – wheat silages. B2 treatment was the most stable of field pea – wheat silages. Mixed ration of these silages were more prone to aerobically deterioration than silages.