Economic insights in ecological compensations : market analysis with an empirical application to the Finnish economy

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti vähenee huolestuttavaa vauhtia Suomessa ja maailmalla. Elinympäristöjen heikentyminen on suurin uhka biodiversiteetille. Biodiversiteettikompensaatiot ovat yleistymässä maailmalla uutena, markkinaperusteisena biodiversiteetin suojelun ohjauskeinona. Pilaaja maksaa -periaate toteutuu, kun elinympäristöjen heikentäjä korvaa syntyvän haitan, jota ei voida välttää tai minimoida, hankkimalla vastaavan määrän biodiversiteettikompensaatioita. Kompensaatiot eivät vaikuta olemassa oleviin toimiin ja ohjauskeinoihin, kuten suojelualueiden määrään tai perustamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kompensaatiomarkkinoiden toiminnasta ja tutkia erityisesti vaihtosuhteen ja välittäjäorganisaatioiden vaikutusta markkinatasapainoon. Rakensin tasapainomallin, jota sovellan suomalaiseen dataan ja kolmeen esimerkkiluontotyyppiin: tavanomainen suoluonto, uhatut lehdot sekä jatkuvaa hoitoa vaativat arvokkaat perinnebiotoopit. Kompensaatioiden tarjonta syntyy elinympäristöjen ennallistamisesta ja luonnonhoidosta sekä suojelusta. Yhdistin aineistoa ennallistamisen ekologisista vaikutuksista ja kustannuksista sekä soveltuvien kohteiden pinta-aloista useista eri julkaisuista. Hyödynsin erityisesti Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa (ELITE) -raportin tietoja ja täydensin niitä suunnittelemalla ja toteuttamalla asiantuntijoille kyselyn, jolla kartoitin luontotyyppien ekologisen tilan kehityssuuntia ja epävarmuutta. Monte Carlo -simuloinnin avulla selvitin ennallistamisen epävarmuuden vaikutusta ja riskejä. Kompensaatioiden kysyntäpaineen estimoin rakennetun alueen muutosten ennusteiden eli yhdyskuntarakenteen ja infrastruktuurin kasvuennusteiden avulla. Otin huomioon myös turvetuotantoalan kasvun ja biodiversiteettiä epäsuorasti heikentävien yritysten kysynnän. Mallin avulla tutkin, kuinka markkinatasapaino eli kompensaatioiden hinnat ja vaihdetut määrät riippuvat vaihtosuhteesta. Vaihtosuhde määrittää, kuinka paljon kompensaatioita on ostettava suhteessa aiheutettuun haittaan. Vaihtosuhde vaihtelee riippuen siitä, ovatko yritysten aiheuttamat biodiversiteettihaitat ja kompensaatioiden avulla tuotettavat biodiversiteettiparannukset yhtä suuria. Lisäksi analysoin välittäjäorganisaation roolia markkinoilla. Välittäjä sujuvoittaa vaihtoa kysyjien ja tarjoajien välillä ja ylläpitää portfoliota valmiista kompensaatioista. Taloudelliset ja ekologiset riskit pienenevät, kun välittäjä takaa valmiit kompensaatiot ja kantaa riskin ennallistamisen epäonnistumisesta. Välittäjän puuttuessa haitan ja parannuksen välillä on aikaviive, joka diskontataan nykyaikaan, mikä nostaa vaihtosuhdetta. Tulokset osoittavat, että kompensaatiomarkkinoiden potentiaalinen koko on kohtuullisen suuri. Kompensaatioiden tuottaminen voi tulosten perusteella olla kannattavaa liiketoimintaa maanomistajille. Suomessa riittää maa-alaa kompensaatioihin, vaikka vaihtosuhde nousisi moninkertaiseksi suhteessa haittaan. Kun markkinoilla on mukana välittäjä, kompensaatioiden vaihtosuhde ja hinta laskevat, jolloin kompensaatiotoiminta on yrityksille edullisempaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa on potentiaalia ekologisten kompensaatioiden tuottamiseen, koska luontotyyppien ennallistamisesta on runsaasti kokemusta ja ennallistettavaksi sopivia kohteita on suhteellisen paljon. Suomessa on myös kysyntäpotentiaalia, joka syntyy maankäytön muutoksista sekä yritysten halukkuudesta hankkia kompensaatioita myös ilman suoria vaikutuksia biodiversiteettiin.

Biodiversity degrades at an alarming rate, both globally and in Finland. Habitat loss is the most significant threat for biodiversity. Biodiversity offsets (also called ecological compensation) are becoming a common market-based policy instrument, aimed at balancing economic development and conservation of ecosystems and species. Offsets are designed to compensate for the residual environmental impacts of development projects, after avoiding and minimizing impacts on site. The idea is that costs of conservation are allocated to the party responsible for habitat degradation, thus a polluter pays principle is implemented. Offsets complement the pre-existing conservation instruments. Ecological risks as well as the theoretical and practical challenges of offsetting are widely discussed in literature but economic analysis on biodiversity offsetting schemes is limited to few. The aim of this thesis is to increase the understanding of the economic basis of biodiversity offset markets and in particular, the influence of trading ratios and intermediaries. I developed an equilibrium model, and applied it to Finnish data and three selected habitat types: abundant mires, scarce herb-rich forests, and laborious and valuable rural biotopes. The supply of offsets comes from habitat restoration and nature management. Data on the areas suitable for habitat restoration, restoration measures and associated costs were obtained from several documented sources. I utilized the results of the working group on improving the status of habitats in Finland (ELITE, Kotiaho et al. 2015), and supplemented it with an expert survey that I designed to estimate the changes in the selected habitat types after restoration and management under uncertainties. I used Monte Carlo simulation to examine the impacts and risks of uncertainties. Further, I estimated demand based on a report by Tiitu et al. (2015) where they predict the increase of built-up areas and infrastructure in Finland for a time period of 2013-2040. I examined how the market equilibrium, prices, and quantities traded depended on trading ratios. Trading ratios differ depending on whether biodiversity losses from development are ecologically equivalent to gains from compensation or not. I also examined the role of an intermediary, a broker firm. The intermediary helps demanders and suppliers meet each other with minimal transaction costs, safeguards against risks and guarantees maturity and quality of offsets. The analysis showed that the presence of the intermediary affects the trading ratios as there is a time delay between losses and gains which must be discounted to present time if the intermediary is not in the market guaranteeing mature offsets. Time discounting further increases trading ratios. The results show that the market size could be considerable and providing offsets could be a profitable business for landowners. There is enough land for compensations in Finland, even when trading ratios are relatively high. The presence of the intermediary in the market decreases both the trading ratios and credit prices, which lowers the costs of compensation for developers. Both ecological and economic risks may decrease as the intermediary safeguards against failures in restoration by guaranteeing that all offsets provide good quality. Pricing these services in the market does not excessively increase offset prices and shrink the market size.