Kauppakassista kaatopaikalle, ruokahävikki kotitalouksissa : Kuru 2011–2013 -hankkeen loppuraportti | KURU – ”Reduction of consumer food waste as a part of food chain responsibility”

KURU -hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa kuluttajien ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä ja toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää. KURU -hankkeessa selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruokahävikin synnystä ja vähentämiskeinoista sekä tutkittiin lajittelututkimuksen avulla pääkau-punkiseudun kotitalouksien tuottamaa ruokahävikkiä. Hanke täydentää ja tarkentaa Foodspill -hankkeessa saatuja tuloksia ruokahävikin määristä ja syistä suomalaisessa elintarvikeketjussa. Lajittelututkimus Kuru -hankkeessa tutkittiin ruokahävikin osuutta sekajätteestä Ämmässuon kaatopaikalla pääkaupunkiseu-dulla. Ruokahävikkiä tutkittiin erilaisissa kiinteistötyypeissä ja huomioitiin asuntojen lukumäärä. Valitut ryhmät olivat omakotitalot, asuintalot, joissa asuntoja on 2–9, 10–20 ja asuintalot, joissa on yli 20 asuntoa. Tutkimuksen mukaan sekajätettä syntyi keskimäärin henkeä kohden 176 kg/vuosi (HSY 2012). Sekajäte lajiteltiin keittiöbiojätteeseen ja edelleen vältettävissä olevaan ruokahävikkiin ja alun perin syömäkelvotto-maan ruokaperäiseen biojätteeseen. Ruokahävikkiä syntyi keskimäärin 18 kg/hlö/vuosi ja biojätettä 26 kg/hlö/vuosi. Ruokahävikistä tutkittiin sen jakautuminen irtonaiseen ruokahävikkiin, avattuihin, ja avaamat-tomiin pakkauksiin sekä selvitettiin koostumus. Ruokahävikki lajiteltiin ryhmiin koostumuksen mukaan seuraavasti: vihannekset; peruna; hedelmät ja mar-jat; omenat; pasta ja riisi; liha, kala ja kanamuna; leipä; juusto ja muut maitotuotteet sekä ryhmä muut, joka koostui valmis- ja noutoruoasta, snack- ja makeistuotteista, mausteista ja kastikkeista, muista leipätuotteista, ja juomista. Eniten ruokahävikkiä syntyi ryhmästä muut 24%, leivästä 21% ja vihanneksista 16%. Suhteelli-sen paljon pois heitettiin myös ryhmän liha ja kala -tuotteita (14%) sekä juustoa ja muita maitotuotteita (7%). Suurin osa ruokahävikistä oli irrallista sekajätteen seassa olevaa ruokaa (46%). Toiseksi eniten sitä oli ava-tuissa pakkauksissa (39%) ja vähiten avaamattomissa pakkauksissa (15%). Tutkimuksessa kokonaismääräi-sesti eniten vältettävissä olevaa ruokahävikkiä syntyi omakotitaloissa noin 22 kg/hlö/vuosi ja vähiten yli 20 asunnon taloissa noin 15 kg/hlö/vuosi. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyi noin 18 kg/hlö/vuosi. Yli 10 asunnon yhtiöt kuuluivat biojätteen erilliskeräyksen piiriin, joten osa ruokahävikistä on päätynyt eril-liskerättyyn biojätteeseen. Kokonaisruokahävikin määrän arvioimiseksi biojätteen määrä on huomioitu las-kemalla keskiarvollinen määrä HSY:n biojätettä selvittävän tutkimuksen avulla (HSY 2011). Tämä tasoittaa varsikin yli 20 asunnon talojen hävikkimäärää suhteessa omakotitaloihin. Kun myös erilliskerätty biojäte huomioidaan syntyy pääkaupunkiseudulla yhteensä ruokahävikkiä noin 24 kg/hlö/vuosi. Ruokahävikin taloudellinen arvo henkilöä kohden on noin 125 euroa ja ilmastovaikutus noin 70 kg CO2-ekvivalenttia vuodessa kun huomioidaan sekä sekajätteen seassa oleva ruoka että erilliskerätyn biojätteen seassa oleva ruoka. Ilman erilliskerättyä biojätettä ruokahävikin taloudellinen arvo jää noin sataan euroon henkeä kohti. Aiemmassa Foodspill -päiväkirjatutkimuksessa (Silvennoinen ym. 2012) ruokahävikkiä tutkittiin neljässä kaupungissa ja niiden ympäristössä. Tutkimuksessa ruokahävikin määrät olivat samaa suuruusluokkaa, mutta hävikin koostumus erosi suhteellisen paljon. Taloudellinen vaikutus on lajittelututkimuksen mukaan jonkin verran suurempi henkilöä kohti, johtuen ruokahävikin erilaisesta koostumuksesta (Hartikainen ym. 2013). Erilaiset tutkimusmenetelmät täydentävät toisiaan ja niiden avulla saadaan tietoa, jota ei kummallakaan me-netelmällä yksistään ole mahdollista saada; toisaalta päiväkirjan yksityiskohtainen koostumustieto hävikistä ja toisaalta lajittelututkimuksen riippumattomuus kuluttajan taidosta tai halusta kirjata kaikki poisheitetyt ruokaerät. Kuluttajakysely ja ryhmähaastattelu Tutkimuksessa toteutettiin kuluttajille suunnattu kysely sekä ryhmähaastattelu, joilla selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruokahävikin synnystä, syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää kotitalouksissa. Kuluttajakyselyn tutkimusaineisto kerättiin valtakunnallisesti edustavalla otoksella. Mukana kyselyssä oli 1002 18 –69-vuotiasta henkilöä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 16 kulutta-jaa, jotka edustivat erilaisia kotitaloustyyppejä (yksinasuvia, pariskuntia ja perheellisiä). Osallistujat rekrytoi-tiin Foodspill -tutkimuksessa olleista kuluttajista. Kuluttajakyselyssä kerättiin monipuolisesti tietoa kuluttajien ostoskäyttäytymisestä, ruoan käytöstä ja poisheittämisestä kotona. Päätavoite kyselyssä oli selvittää, kuinka usein ja miksi kuluttajat heittävät erilaisia elintarvikkeita roskiin sekä mitkä ovat ne mahdollisuudet ja keinot, joilla kuluttajat kokevat voivansa vähen-tää ruokahävikkiä. Ryhmähaastattelussa hävikin syntymisen vaikuttavia tekijöitä lähestyttiin tiedustelemalla kuluttajilta kotona ja kaupan käynnin yhteydessä tapahtuvia toimintoja. Hävikin vähentämiskeinojen osalta tiedusteltiin keinojen lisäksi myös motivaatiotekijöitä ja kannustimia. Kuluttajakyselyn vastauksista selvisi, että yleisimmin ruokaostoksia tehdään 2–4 kertaa viikossa ja ostoksilla käynti on aika tasapuolista sukupuolten kesken. Ryhmähaastattelussa kaupassakäyntien määrät olivat eri kotitalouksissa hyvin vaihtelevia vaihdelleen parista ostoskerrasta viikossa päivittäin tapahtuvaan kaupassa asioimiseen. Osa kotitalouksista kertoi ostavansa isomman erän ruokaa kerran pari viikossa ja käy ns. pie-nemmillä ruokaostoksilla viikon aikana. Ruoka mielletään suhteellisen kalliiksi. Kuluttajakyselyn vastaajat kertoivat valmistavansa usein ruoan itse kotona. Sen sijaan ryhmähaastatteluissa eroavaisuudet kotitaloustyypeittäin ruoan valmistuksen suhteen nousi vahvasti esille. Lapsiperhe- ja paris-kuntatalouksissa ruokaa laitetaan usein, kun taas sinkkutalouksissa harvemmin. Kuluttajakyselyn mukaan kotitalouksissa heitetään harvoin elintarvikkeita roskiin. Jos ruokaa heitetään pois, sitä tapahtuu lähinnä viikoittain tai kuukausittain. Kaikista useammin kotitalouksissa heitetään pois usein syötäviä tai juotavia elintarvikkeita, jotka myös pilaantuvat suhteellisen nopeasti. Näitä ovat leipä, keitetty kahvi ja tee, juurekset, hedelmistä erityisesti sitrushedelmät ja vihanneksista salaatit, kurkut ja tomaatit. Myös itse valmistettua kotiruokaa menee usein roskiin. Tärkeimmät syyt ruoan poisheittämiseen liittyvät lautastähteisiin ja ruokien pilaantumiseen suunnittelemattomuuden vuoksi. Ruokaa unohtuu kaappiin, kahvi-pannuun jää kahvia, ruokaa kuivuu tai homehtuu tai jää tähteiksi. Jopa puolet kuluttajista kertoi, että vähin-tään kuukausittain osa ruoasta oli pilaantunutta jo ostettaessa.. Kuluttajakyselyssä ruokahävikkiä havaittiin syntyvän tietyillä kotitaloustyypeillä tilastollisesti merkittävästi useammin. Erikokoisista kotitalouksista hävikkiä syntyy selvästi useammin lapsiperheissä. Ryhmähaastatte-luissa syiksi nostettiin kiireinen arki ja lasten syömisen vaikea ennustettavuus. Esimerkiksi lapsille ei kel-paakaan heille valmistettu ruoka. Pienten lasten kohdalla taas suurin syy ruokahävikkiin on lautaselle jätetty tai lattialle heitetty ruoka. Korkeammin koulutettujen ja erityisesti suhteellisen hyvätuloisten vastaajien koti-talouksissa heitetään usein ruokaa pois. Alle 50-vuotiailla naisilla päätyy ruokaa roskiin useammin kuin muilla ikäluokilla ja miehillä. Kun ruokaostokset tekee pääsääntöisesti nainen, ruokahävikkiä syntyy use-ammin verrattuna kotitalouksiin, joissa ostokset tekee mies tai pariskunta, joilla ei ole lapsia. Kyselytutki-muksen mukaan ruoan ostotiheydellä on selkeä yhteys ruokahävikkiin. Ryhmähaastattelussa ei tällaista yhte-yttä löydetty. Kuluttajakyselyssä nousi myös esille, että Uudellamaalla syntyy useammin hävikkiä muuhun maahan verrattuna. Puolestaan ruoanlaitto kotona, asuinalue (kaupunkimainen tai maaseutumainen) ja asun-totyyppi (omakoti- rivi- tai kerrostalo) eivät merkittävästi vaikuttaneet ruokahävikkiin. Ruokahävikin vähentämistä pidetään yleisesti tärkeänä. Tutkimustuloksista kuitenkin ilmeni, että osa kulut-tajista ei tiedä aiheesta tarpeeksi. Kuluttajista 22%:lla on vaikeuksia tietää, milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi. Reilu neljännes sanoi, ettei ole saanut tarpeeksi tietoa ruokahävikistä. Mitä nuorempi henkilö oli kyseessä, sitä useammin tämä mainittiin. Erityisesti monet heistä, jotka heittävät usein ruokaa roskiin, pitävät ruokahävikkinsä vähentämistä mahdolli-sena. Taloudellisia syitä pidettiin kaikista tärkeimpänä motivaation lähteenä ruokahävikin vähentämiseen. Kuluttajien mielestä ruokahävikkiä voitaisiin vähentää heidän kotitaloudessaan mm. paremmalla ostosten suunnittelulla, syömällä helposti pilaantuvat ruoat ensimmäisenä ja pakastamalla ruokaa. Ryhmähaastatteluissa nousi vahvasti esiin henkilökohtaisen kokemuksen merkitys ruokahävikin vähentämi-sessä. Kaikki ryhmähaastattelussa mukana olleet kuluttajat olivat olleet mukana MTT:n edellisessä hävikki-hankkeessa ja punninneet kahden viikon ajalta oman kotitaloutensa hävikiksi päätyneet ruoat. Tämä oli he-rättänyt näkemään, miten paljon hävikkiä oman kotitalouden toiminnasta voi syntyä. Osallistujat kertoivat toimintatapojen muuttuneen tutkimuksen jälkeen. He esimerkiksi pakastavat ruokaa nykyään enemmän ja ottavat evääksi töihin edellisen päivän ruokia.

The focus of KURU - ”Reduction of consumer food waste as a part of food chain responsibility” research pro-ject is to produce detailed information on avoidable consumer food waste, its reasons and prevention methods in both households and food service institutions. Project completes and specifies the results of Foodspill-project on food waste in Finnish food chain, especially in households. The goal of the KURU-project is also to respond to new research needs that have been detected in Foodspill-project. KURU-project explores consumers perceptions of food waste issue and conducts household waste analysis. In order to increase the ecological and economical responsibility of food chain it is very important that the amount of food waste is reduced. The production and waste management of discarded food is an enor-mous and totally unnecessary environmental burden.