Agricultural trade liberalisation and environmental externalities

Maailman kauppajärjestön (WTO) seuraava neuvottelukierros kaupan esteiden poistamiseksi alkanee jo vuonna 1999. Tulevalla kauppaneuvottelukierroksella maatalouskauppaan kohdistuu jälleen laajoja vapauttamispaineita samalla kun kaupan ja ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita tullaan korostamaan. Jotta kansainvälisen kaupan vapautumisen mahdollisiin ympäristövaikutuksiin voidaan varautua ennalta maatalous- ja ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa, tarvitaan jo tässä vaiheessa kvantitatiivista tutkimustietoa kaupan vapautumisen vaikutuksista ympäristöön. Nyt julkaistava, kolme erillistä artikkelia sisältävä tutkimus toimii keskustelun avauksena kansainvälisen kaupan ja ympäristön välisistä vuorovaikutussuhteista Suomen maataloussektorilla. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa kehitetyn sektorimallin antamien tulosten pohjalta voidaan todeta, että alhaisemmasta tuotannon intensiteetistä johtuen ravinneylijäämät ovat EU:n komission esitykseen pohjautuvassa Agenda 2000 -skenaariossa keskimäärin pienemmät kuin perus-skenaariossa eli nykyisen maatalouspolitiikan jatkamista mukailevassa skenaariossa vuonna 2005. Agenda 2000 ja kauppareformi eli tuotannosta irrotettu tuki johtavat alhaisempiin ravinneylijäämiin typen osalta kuin perusskenaario vuonna 2011. Toisaalta fosforiylijäämät ovat useilla maataloustukialueilla pienimmät perusskenaariossa vuonna 2011. Tutkija Jussi Lankosken artikkelissa "Agricultural trade liberalisation and environmental externalities" luodaan katsaus sekä teoreettiseen että empiiriseen kirjallisuuteen maatalous-politiikan, kansainvälisen kaupan ja ympäristön välisistä vuorovaikutussuhteista. Maatalouskaupan vapautumisen ympäristövaikutukset ovat pääasiassa epäsuoria ja syntyvät muutoksista maataloustuotannon intensiteetissä, tuotannon sijoittumisessa, tuotantoteknologiassa ja tuotevalikoimassa. Suorat ympäristövaikutukset liittyvät pääasiassa lisääntyneiden kuljetusmäärien ja matkojen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin sekä alkuperäiselle lajistolle vieraiden kasvien ja eliöiden leviämiseen alueille, joissa niillä ei ole luontaisia vihollisia. Talousteorian näkökulmasta kaupan vapautuminen lisää hyvinvointia sillä ehdolla, että mahdollisesti syntyvien negatiivisten ulkoisvaikutusten kuten saastumisen aiheuttama yhteis-kunnallinen kustannus sisällytetään tuotteiden tuotantokustannuksiin. Empiiristen tutkimusten mukaan maataloustuotteiden kaupan vapautumisen ympäristövaikutukset eivät ole vain joko positiivisia tai negatiivisia, vaan ne tulevat vaihtelemaan alueittain, maittain ja tuotantosuunnittain. Esimerkiksi erot ympäristön kantokyvyssä, maatalouspoliittisissa toimenpiteissä ennen ja jälkeen kaupan vapautumisen, sekä erot tuotantoteknologiassa, tuotevalikoimassa ja tuotantotavoissa selittävät erilaiset ympäristövaikutukset eri maissa ja alueilla. Koska Uruguayn kierroksen (täytäntöönpano pääasiassa vuosina 1995-2000) maataloussopimuksen vaikutus maailmanmark-kinahintoihin ja maataloustuotannon jakautumiseen eri maiden ja maaryhmien välillä näyttää olevan pieni, myös sen vaikutus ympäristön laatuun jäänee pieneksi.

The paper reviews theoretical and empirical studies on linkages between agricultural policies, international trade, and environmental quality. From the theoretical point of view, further liberalised agricultural trade is welfare improving, provided that appropriate environmental policies are implemented to internalise environmental external costs. According to the reviewed empirical studies, the changes in environmental quality induced by agricultural trade liberalisation may remain relatively small. Since the price and production changes induced by the Uruguay Round Agreement on Agriculture seem likely to be quite moderate for most countries, this partial trade liberalisation may not cause major changes in the environmental impacts of agricultural production. Instead, the environmental impacts of domestic agricultural policy reforms will probably be more significant than impacts induced by the Uruguay Round Agreement on Agriculture. This is largely due to the fact that agricultural trade liberalisation, partial or complete, does alleviate some policy failures which have adverse environmental impacts, but does not correct environmental market failures. By contrast, domestic agricultural policy reforms, while alleviating policy failures, could also tackle environmental market failures through e.g. agri-environmental programs.

v

ok

MTT Taloustutkimus