Lehmän maidontuotannon merkitys kansamme hyvinvoinnille

Lehmien osuus maatalouden tuloista Suomessa oli vuonna 2000 noin puolet (maito 41, liha 9 %). Naudanlihan tuotannosta 90 prosenttia perustuu lypsylehmien vasikoihin. 1900-luvun alkupuoliskolla maitoa pidettiin täydellisimpänä ruoka-aineena ja rasvaa sen tärkeimpänä aineosana. 1950-luvulla voin arvo alkoi kuitenkin vähetä. Rasvapitoisuuden alentamisvaatimukset hämmensivät karjanjalostusta, koska rasva- ja proteiinipitoisuutta säätelevät 60-prosenttisesti samat geenit. Proteiinin arvo nousi, mutta sille saatiin vaatimaton hinta vasta 1978. Maidosta saadaan monipuolisimmat hyödyt kokomaitotuotteina, jolloin ainesosien yhdysvaikutukset pääsevät toimimaan. Märehtijänä lehmä pystyy jalostamaan kasviainesta, jota ihminen ei voi syödä. Nurmikasvien hehtaarisadot ovat meillä 1,5-kertaisia viljaan verrattuna. Rehuhyötysuhde maidontuotannossa on kotieläintuotannon paras. Lehmä lisää ihmisten käytettävissä olevaa proteiinia ja energiaa ja on hyvä maisemanhoitaja. Rasvan vieronta ravitsemuksessa vähensi kuitenkin vuosina 1964-2000 lehmien määrää 68 prosenttia ja maidontuotantoa 36 prosenttia. Maidolla on kauan tiedetty olevan myönteisiä terveysvaikutuksia, esim. hampaisiin, luustoon, mahahaavaan, verenpaineeseen, syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Viime aikoina maidon kaikista aineryhmistä on löydetty monia luonnollisia bioaktiivisia aineita, jotka vaikuttavat yhdessä ja erikseen edullisesti mm. syövän ehkäisyssä. Maidon käsittelytekniikkojen, mm. homogenoinnin, vaikutuksia ihmisten terveyteen on syytä tutkia kunnolla. On myös tärkeätä tutkia maidon ravitsemuksellisia ja terveysvaikutuksia entistä monipuolisemmin sekä käyttää ravitsemussuositusten laatimisessa entistä monipuolisempaa asiantuntemusta.

v

ok