Peltolohkotiedon soveltaminen viljelyssä

Maatalouden ulkopuoliset paineet ohjaavat osaltaan viljelijöitä tehostamaan tuotantoaan ja/tai muuttamaan sitä ympäristöystävällisempään suuntaan. Tuotannon tehostamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi paikkakohtaista viljelyä. Maatilatasolla tätä uutta tekniikkaa käytetään vielä suhteellisen vähän, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1996 tehdyn tutkimuksen mukaan 20 % maissinviljelyalasta käsiteltiin jollakin tavoin paikkakohtaisesti. Paikkakohtaisessa viljelyssä on karkeasti ottaen kaksi toimintatapaa. Toimenpiteet suunnitellaan etukäteen ja pellolle mennään valmis toimenpidekartta mukana tai toimenpidetarve määritetään reaaliaikaisesti monitoroimalla maata tai kasvustoa ajettaessa pellolla. Etukäteissuunnitteluun on tällä hetkellä laajemmat mahdollisuudet. Etukäteissuunnittelussa kyetään ottamaan monipuolisesti huomioon viljelyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten maan rakenne, salaojituksen toimivuus, maan ravinnetila jne. Taustatiedon monipuolisuus on monissa tapauksissa tärkeää, koska vain yhden tekijän, esimerkiksi maan fosforitilan määrittäminen, ei tuota parannusta ympäristön, sadon tai talouden kannalta. Reaaliaikaisen monitoroinnin kehitys on vielä hieman jäljessä etukäteissuunnittelusta, mutta esimerkiksi typpilannoituksen säätely pellolla ajettaessa on jo mahdollista. On hyvä muistaa, että paikkakohtainen viljely ei välttämättä vaadi mitään uutta viljelytietämystä. Aikaisemmin vain tila tai parhaimmillaan peltolohko on ollut käsiteltävä yksikkö nyt se on jokin alue lohkon sisällä.

Application of precision farming in agriculture Economic and environmental pressures create needs to develop cultivation methods in agriculture. A recent technique that can be used to meet such needs is precision agriculture. This is currently used by only a few farms but the number is increasing. In the USA, where precision farming at farm level is more common than elsewhere, 20% of the maize cultivation area was treated with at least one precision farming technique in 1996. In general, precision farming can be applied in two different ways: by determining the need for field actions 1) in advance, before going into the field, and 2) on-the-go, when driving to and carrying out actions in the field. At present, the first case is more common, the advantage being that a great number of input variables can be treated. Information on properties such as soil structure, drainage and soil nutrient content, can be taken into account. Proper background work is essential, as it is rarely enough to handle only one variable, e.q. soil phosphorus content, when seeking to determine the correct amount of fertilization. The on-the-go technique is less common, although equipment to adjust N fertilization on-the-go is already available. It is essential to keep in mind that new agronomic knowledge is not necessarily required in precision farming old knowledge may still be of value; only the scale is different.

v

ok