Suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen avaintekijät | Critical Success Factors of the Finnish Food Chain = Finländska livsmedelskedjans framgångsfaktorer

Tässä raportissa arvioidaan suomalaisen elintarvikeketjun lyhyen aikavälin kustannus- ja pitkän aikavälin kasvukilpailukykyä sekä näiden osatekijöitä. Tuloksia verrataan kolmeen vertailumaahan – Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Elintarvikeketjua käsitellään raportissa kolmena, toisiinsa arvoketjurakentein nivoutuvana toimialana. Nämä ovat alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa. Tavoitteena on tuottaa tehokkaasti hyödynnettävää tietoa alan sääntelyn kohdentamiseen, viennin edistämiseen ja liiketoiminnan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän päätöksenteon avuksi. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suhteellinen kustannuskilpailukyky on hyvä. Kummankin toimialan kannattavuus on vertailumaita parempi. Maltilliset palkkaratkaisut, viime vuosien kohtuulliset raaka-ainekustannukset ja hyvät markkinahinnat mahdollistavat kannattavan toiminnan. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suurimpana haasteena on kuitenkin työn vertailumaita heikompi tuottavuus. Teollisuudessa syynä on suhteellisesti korkeampi työintensiivisyys. Kaupan osalta sen sijaan tarvitaan syvällisempää tutkimusta syiden selvittämiseksi. Alkutuotannon kustannuskilpailukyky on huono. Lisäksi kannattavuuskertoimen odotetaan heikentyvän entisestään seuraavien vuosien aikana. Ongelmana on, että alkutuotannon sinänsä ansiokkaat tuottavuusparannukset valuvat ketjussa eteenpäin aina kuluttajalle asti. Tilarakennekehitystä kohti suurempia tilakokoja tulisi kannustaa jatkossakin. Kasvukilpailun osalta koko elintarvikeketjun keskeisin haaste on sen globalisaation kehityksestä miltei piittaamaton kotimarkkinakeskeisyys. Nyt kun ulkomainen kilpailu uhkaa tähän asti turvallisia sisämarkkinoita, tulee koko ketjun muuttaa asennettaan radikaalisti. Viennin kehittäminen tulee ottaa yhteistoiminnalliseksi tavoitteeksi. Tähän tarvitaan (a) uudenlaista osaamista perinteisiltä vientialoilta rekrytoimalla sekä alan koulutus-ohjelmia räätälöimällä ja laajentamalla, (b) ymmärryksen lisäämistä vientimarkkinakohtaisista tarpeista, (c) siirtymistä jalostamattomien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viennistä brändättyjen tuotteiden vientiin, (d) resurssien vapauttamista esim. alan valvontaa virtaviivaistamalla ja (d) viranomaisten mandaatin muuttamista neuvovammaksi ja osallistuvammaksi. I denna rapport granskas den finska livsmedelskedjans kortfristiga kostnadskonkurrenskraft och långsiktiga tillväxtkonkurrenskraft, samt deras komponenter. Resultaten jämförs med tre referensländer - Sverige, Danmark och Tyskland – för att klargöra Finlands internationella konkurrenskraft. Livsmedelskedjan delas upp i tre sinsemellan sammanflätade värdekedjor: primärproduktionen, livsmedelsindustrin och livsmedelshandeln. Rapporten riktar in sig på att producera information som effektivt kan utnyttjas i beslutsfattandet gällande inriktningen av sektorns reglering, främjandet av exporten samt förbättringen av konkurrenskraften. Livsmedelsindustrins och handelns relativa kostnadskonkurrens är god. Lönsamheten i båda sektorerna är bättre än i jämförelseländerna; de senaste årens moderata löneavtal, rimliga råmaterialkostnader samt goda marknadspriser har möjliggjort en lönsam verksamhet. En lägre produktivitet i förhållande till jämförelseländerna är dock handelns och livsmedelsindustrins största utmaning. Inom industrin ligger förklaringen i en relativt högre arbetsintensitet, emedan handelssektorn kräver en mer djupgående forskning för att fastställa orsakerna. Inom primärproduktionen är kostnadseffektiviteten dålig, och lönsamhetskoefficienten ser ut att ytterligare försvagas under de närmaste åren. Problemet ligger i att primärproduktionens i sig förtjänstfulla produktivitetsförbättringar flödar igenom kedjan ända ut till konsumenten. Även framledes bör den strukturella utvecklingen mot större gårdsstorlekar uppmuntras. Tillväxtkonkurrensens viktigaste utmaning inom hela livsmedelskedjan är den starkt inhemska orienteringen som närapå nonchalerar globaliseringsutvecklingen. När nu utländsk konkurrens hotar de hitintills säkra inre marknaderna, bör hela kedjan radikalt ändra sin inställning. Utveckling av exporten bör ses som ett kooperativ mål. För detta behövs (a) en ny typ av expertis som kan fås både genom rekrytering från traditionella exportsektorer samt genom att skräddarsy och utvidga branschens egna utbildningsprogram, (b) ökad förståelse för exportmarknadsspecifika behov, (c) övergång från obearbetade råvaror och halvfabrikat till export av märkesvaror, (d) frigörande av resurser t.ex. genom strömlinjeformad tillsyn, samt (e) fortsatt ändring av myndighetsuppdragen i riktning mot rådgivning och deltagande. This report assesses the elements of short-term cost competitiveness and long-term growth competitiveness of the Finnish food chain. The results are benchmarked against three countries of reference – Sweden, Denmark and Germany. The food chain comprises of three sectors, intertwined via structural value chain linkages: the primary sector, the food industry and food trade. The aim is to provide actionable information to help effectively improve the relevant regulatory environment, promote exports and facilitate decision-making aimed at improving the competitiveness of business operations. The results indicate that the cost competitiveness of both the food industry and trade is good. The profitability of the sectors bests that of the reference countries. The conservative wage policy of recent years, the reasonable cost of raw materials, and the ability to charge decent market prices allow for profitable operations. However, both industry and trade face their biggest challenge in low productivity work. In the industry, the root cause is in relatively higher labor intensity. In trade, more in-depth research is needed to uncover the cause of the problem. The cost competitiveness in primary production is poor. The profitability of the sector is expected to weaken even further over the next few years. One of the key issues is that the meritorious productivity improvements achieved within the sector spill over to the other links of the food chain, only to be captured by the consumer in the form of lower prices. The trend in structural development towards larger farm sizes should be encouraged to continue. With regards to growth competition, the key challenge for the entire food chain lies in its inward-looking approach to globalization. Now that foreign competition is threatening the sheltered domestic markets, the entire chain will have to radically change attitude. The buildup of export capabilities should be a priority objective. This will necessitate (a) the recruitment of expertise from other successful export sectors as well as the introduction of tailored training programs in the specifics of food exports, (b) increasing the understanding of specific demand profiles in individual export markets, (c) abandoning the focus on unprocessed raw materials and semi-finished products as the core of exported goods for a new approach build around branded, high-value goods, (d) increasing available resources for export activities on the firm level by way of streamlining the cumbersome public quality surveillance system, and (d) amending the mandate of authorities towards a more advisory and participatory role in exports-related activities as is the case in some of the reference countries.

2017