Boundaries of belonging: Immigrants at home in rural Finland | Kuulumisen rajat: Maahanmuuttajat kotona maaseudulla

In recent years in Finland, public and political discussions have increasingly highlighted the point that here in Finland, ‘we’ need more immigration. In such discussions, immigrants are portrayed as people who boost economic growth and save Finland from the problems of low fertility rates and a labour shortage. Similarly in rural areas, increasing immigration has seen as a solution to revitalising declining local communities. However, the strong emphasis on their potential role in the workforce has left behind other aspects of immigrants’ lives. One of the most crucial aspects is the issue of belonging and under which conditions someone can belong to the local community. In this doctoral study, I focus on questions of belonging by examining how different local social actors participate in immigrants’ belonging process in rural Finland. To examine belonging, I utilise the theory of boundary making, which argues that boundaries are (re)produced rather than fixed or predetermined. My research questions are as follows: 1) What boundaries do different social actors construct in Finnish rural areas when they talk about immigrants and their belonging? and 2) How do these boundaries frame immigrants’ feelings of belonging? The data of my study consists of interviews with employers (35), immigrants (23) and local integration workers (14) living and working in rural Finland. In my study, I focus on the language and meaning-making processes that the interviewees produced. As a result, the interviewees established boundaries based on employment, social relations and commonality. My study shows how immigrants face difficulties regarding employment and social relations, which hinder their feelings of belonging in rural areas. Similarly, despite immigrants’ efforts at boundary crossing and adapting to the local lifestyle, building be-longing often remained one-sided. Therefore, I argue that immigrants’ belonging in rural areas requires re-evaluating the expectations placed upon them as well as re-organising the boundaries to belonging. Instead of merely repeating practices that demand immigrants’ boundary crossing and adaptation, practices should be put in place for boundary blurring and shifting, for changing the social and structural order of rural areas. This effort would require that those living in rural communities recognise their role in the belonging process. If immigrants’ feelings of belonging are defined mainly through adaptation, rather than a comprehensive process that includes communities as a whole, then their belonging will be insufficient and create feelings of not-belonging. This issue is important not only for individuals but also for the future of rural areas. Equal membership in local communities, where individuals perceive their lives as meaningful and feel belonging, will enhance the resilience of rural areas.

Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa on viime vuosina korostettu sitä, että Suomeen tarvitaan kasvavassa määrin maahanmuuttoa. Näissä visioissa maahanmuuttajat on asemoitu ryhmäksi, joka vauhdittaa talouskasvua, työllistyy työvoimapulan aloille, sekä auttaa nostamaan alhaisia syntyvyyslukuja. Myös monissa maaseudun paikallisyhteisöissä maahanmuutto on nähty keskeisimpänä ratkaisuna työ- ja asukaspulan kanssa kamppailevien maaseutualueiden ongelmaan. Työvoiman saatavuuteen keskittyminen on kuitenkin jättänyt vähemmälle huomiolle muut maahanmuuttajien elämään liittyvät osa-alueet. Yksi merkittävimmistä on kokemus kuulumisesta sekä se, kenellä on oikeus kuulua maaseudun paikallisyhteisöihin ja millä ehdoin. Tässä väitöskirjassa tutkin, miten maaseudun eri paikalliset toimijat osallistuvat maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten rakentamiseen. Olen kiinnostunut siitä, minkälaisia rajoja ja sitä kautta kuulumisen mahdollisuuksia maahanmuuttajille maaseudulle rakentuu. Tutkimustani varten haastattelin työnantajia, kotoutumisen edistämisen parissa työskenteleviä henkilöitä (mm. maahanmuuttokoordinaattoreita), sekä maahanmuuttajia. Aineistoni perusteella haastateltavat rakensivat kuulumista, joka perustui työllisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja jaettuihin yhtäläisyyksiin. Haastatteluaineistosta selvisi, että maahanmuuttajat kohtaavat maaseudulla vaikeuksia työllistymisen ja paikallisten sosiaalisten suhteiden rakentamisessa, mikä vaikuttaa kielteisesti kuulumisen kokemusten muodostumiseen. Maahanmuuttajien mukautuminen paikalliseen elämäntapaan ja pyrkimykset erilaisten rajojen ylittämiseen jäivät usein yksipuolisiksi, mikä aiheutti ulkopuolisuuden kokemuksia. Tässä tutkimuksessa väitän, että maaseudulla asuvien maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten muodostuminen edellyttää heille asetettujen odotusten uudelleenarviointia, sekä kuulumiselle asetettujen rajojen muokkaamista. Poliittiset päätökset ja paikallisyhteisöt muokkaavat sitä, minkälaisia mahdollisuuksia maaseudulla asuvilla ihmisillä on elää mielekästä elämää. Mukautumista ja rajojen ylittämistä vaativien käytäntöjen oheen tarvitaan rajojen siirtymiseen perustuvia käytäntöjä. Lisäksi maaseutualueilla asuvien paikallisyhteisön jäsenten on tunnistettava oma merkityksensä kuulumisen kokemusten rakentumisessa. Ilman paikallisyhteisön jäsenten sitoutumista ja osallistumista asiaan, maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten muodostuminen jää riittämättömäksi. Paikallisyhteisöjen osallisuus tässä prosessissa on tärkeää paitsi yksilöiden hyvinvoinnille, myös maaseutualueiden tulevaisuuden näkökulmasta. Tasavertainen paikallisyhteisöjen jäsenyys antaa yksilölle kokemuksen mielekkäästä elämästä, mikä vahvistaa myös maaseutualueiden muutosjoustavuutta.

ei saavutettava