Measuring of the nectar yield of red clover heads | Puna-apilan kukintojen meden määrittämisestä

إنجليزي. The paper gives an account of the method to measure the nectar yield of red clover heads. The method was developed at the University Farm at Viik in 1954, and based on two centrifugation methods employed earlier. The main attention was paid to the taking of the sample and its fast handling, because the heterogeneous nature of the material demands even in the case of one sample the examination of a considerably large number of heads. The secretion of nectar and sugar was more abundant in the large heads than in the small-sized ones so that for the obtaining of realiable data with a moderate number of heads the sample should be composed of heads of as near the same size (medium size) as possible. The shortening of the corollas by cutting before centrifugation proved unnecessary at least where sufficiently large glass tubes were employed. By changing the method of fastening the inflorescences and the form of the glass tube, and by inserting a metal gauze at the bottom of the capillary tube the clean nectar was easily directed into the capillary tube (Figs. 1 and 2).

الفنلندية. Tutkimuksessa on tehty selkoa Yliopiston opetus- ja koetilalla Viikissä v. 1954 kehitetystä medenmäärittämismenetelmästä, joka pohjautuu kahteen aikaisemmin käytettyyn sentrifugointimenetelmään (3, 4, 12, 13). Pääasiallinen huomio on kiinnitetty näytteen ottoon ja sen käsittelyyn päämääränä nopea mutta silti luotettava rutiinimenetelmä, koska erityisesti aineiston heterogeenisyys jo yhden näytteen osalta vaatii jopa 20—40 kukinnon tutkimista. Meden ja sokerin eritys oli suurissa kukinnoissa runsaampaa kuin pienikokoisissa, joten varmojen tulosten saavuttamiseksi pienillä kukintomäärillä näytteen tulee olla koostunut mahdollisimman samankokoisista (keskikokoisista) kukinnoista. Teriöiden lyhentäminen leikkaamalla ennen sentrifugointia osoittautui tarpeettomaksi ainakin kyllin suuria lasiputkia käytettäessä. Myös kukinnon kiinnittämistapaa ja lasiputken muotoa muuttamalla sekä käyttämällä kapillaariputken suulla metallilankaverkkoa saatiin mesi helposti ja puhtaana valumaan kapillaariputkeen (kuvat 1–2). Käytettyä kiinnitystapaa kokeiltaessa todettiin kukintojen pysyvän hyvin paikallaan vielä kierrosnopeuden ollessa 3000 kierr./min., mikä vastasi 1710 g:n keskipakoisvoimaa. Käytettävissä oli International-merkkinen (koko 2, malli V) sentrifuugi (kuva 3). Nopeus 1500 kierr./min. (vastaten 427 g:n keskipakoisvoimaa) ei vielä ollut riittävä meden irroittamiseksi ainakaan leikkaamattomista kukista. Kokeilujen tuloksena päädyttiin käyttämään nopeutta 2500 kierr./min. (= 1316 g) sekä 6 minuutin sentrifugoimisaikaa, mikä laskettiin nopeuden saavuttamisesta lukien. Mesimäärä ilmaistiin mikrolitroina (μl) ja se saatiin helposti mitatuksi kun tunnettiin kapillaariputken läpimitta ja mesipatsaan korkeus. Siirtämällä hienopipetillä mettä kapillaariputkesta Abben refraktometrin prismalle ja mittaamalla meden taitekerroin (nD 20° C) saatiin meden sukroosipitoisuus (5), joka lähimain ilmaisee myös meden todellisen sokeripitoisuuden, koska valtaosa puna-apilan medestä on sukroosia.