Karitsoiden kuiva-aineen syönnin määrittäminen n-alkaaneilla valkoapilaheinäruokinnalla

الفنلندية. Perinteisesti laitumen syönnin määritys on perustunut kokonaissonnankeruuseen tai häkkimenetelmään(Leaver 1985). Sonnan kokonaiskeruumenetelmä on tarkka, mutta työläs ja eläimen kannaltaepämiellyttävä. Se saattaa myös muuttaa eläimen laidunkäyttäytymistä (Cordova ym. 1978). Häkkimenetelmämäärittää laiduntavan eläinryhmän kokonaissyönnin. Yksilöllistä kuiva-aineen syöntiätarvitaan eläimen ravinnontarpeen määrittämiseen laitumella ja sitä kautta laidunjärjestelmien kehittämiseen.Yksilöllinen syönti saadaan selville n-alkaaneilla, jotka ovat hiiltä sisältäviä kasvivahankemiallisia aineosia (Mayes ym. 1986). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuuko n-alkaanimenetelmäkaritsoiden syönnin määritykseen myös valkoapilapitoisella laidunruoholla. Karkearehuinaolivat typpilannoittamaton valkoapila-heinäruoho (VA) ja typpilannoittamaton heinäruoho(0N). Tutkimus koostui yhdestä sisäruokinta- ja kahdesta laidunkokeesta.Sisäruokintakokeessa karitsat olivat sulavuuskoehäkeissä, joista sonta ja virtsa voitiin kerätä talteen.Sisällä syönti määritettiin punnitsemalla, kokonaissontamäärän perusteella sekä C33:C32-alkaaniparilla.Laitumella syönti määritettiin samoilla alkaaneilla kuin sisälläkin. Alkaani-C32:ta annettiin karitsoillekapseliin punnittuna 120 mg päivässä 12 päivän ajan. Viiden viimeisen päivän aikana karitsoiltakerättiin papana- ja rehunäytteet analyyseja varten.Ruohon valkoapilapitoisuus oli 40-50 %. VA- ja 0N-ruohon alkaaneilla määritetty kuiva-aineensulavuus (77,4 vs. 77,0 %) oli lähes sama kuin kokonaissonnan perusteella laskettu kuiva-aineen sulavuus(77,9 vs. 77,2 %). C29- ja C31-alkaaneja esiintyi ruohoissa eniten, kun taas C30- ja C32-pitoisuudetolivat alhaisia. Johtuen ruohon vanhemmasta kasvuasteesta alkaanipitoisuudet olivat sisäruokinnassaalempia kuin laitumella. 0N-ruokinnalla alkaani-C32:sta erittyi sonnassa 94,7 % ja alkaani-C33:sta 93,0%. Vastaavat luvut VA-ruokinnalla olivat 92,0 % ja 65,5 %. Punnittu VA:n kuiva-aineen (ka) syöntioli keskimäärin 0,74 kg päivässä (57 g/kgW0,75) ja 0N:n syönti 0,89 kg (65 g/kgW0,75). C33:n alhaisenerittymisen takia alkaaneilla määritetty syönti oli VA-ruokinnalla aliarvioitu. VA-rehun punnittu syöntioli 0,219 kg ka suurempi kuin alkaaneilla määritetty syönti. 0N-rehun vastaava ero oli vain 0,018 kgka. Laitumella karitsat söivät VA-rehua enemmän kuin 0N-rehua (1,33 vs. 1,20 kg ka/karitsa /pv, 89vs. 84 g ka/kgW0,75). Alkaanien erittymistä sonnassa ei laitumella voitu laskea, koska kokonaissonnankeruutaei tehty.Tulosten perusteella näyttää siltä, että lannoittamattoman heinäruohon syönti voidaan määrittääC33:C32-parilla riittävän tarkasti, edellyttäen kuitenkin, että molempien alkaanien erittyminen sonnassaon samansuuruista. Lisätutkimuksella olisi syytä selvittää, onko valkoapila-heinäruoholle tyypillistä,että C33-alkaania erittyy sonnassa selvästi vähemmän kuin C32-alkaania.