Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus ruokaperunan laatuun

Kevättalvella 1969 järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Perunaseuran alaisen Perunapakkausten kehittämistoimikunnan toimesta tutkimus, jossa selvitettiin perunan säilymistä ja laadun muutoksia kolmesta paperilaadusta (Clupak, märkäluja ja voimapaperi) ja kahdesta polyeteenilaadusta (mustapigmentoitu mikrorei’itetty ja läpinäkyvä rei’itetty) tehdyissä 2.5 ja 5 kg:n pakkauksissa varasto-, kauppa- ja kotisäilytyksen aikana. Tämän tutkimuksen tulokset voidaan tiivistää seuraaviin johtopäätöksiin: Perunoiden painohäviö vähittäiskaupan pakkauksissa vaihteli pakkausmateriaalin mukaan. Se oli suurin paperipusseissa, joissa se yhden viikon varastosäilytyksen aikana nousi keskimäärin 1.2 %:iin, sitä seuranneena kahden viikon kauppasäilytyksen aikana 5.4 %:iin sekä sen jälkeen kotisäilytyksessä jopa 7.3 %:iin. Polyeteenipusseissa painohäviö oli huomattavasti pienempi: 0.5—2.2—4.2 %. 5 kg:n polyeteenipusseissa painohäviö oli pienempi kuin 2.5 kg:n pusseissa. Perunoiden kostuminen oli harvareikäisissä polyeteenipusseissa niin nopeaa, että jo yhden viikon varastosäilytyksen jälkeen 69 % perunoista oli märkiä. Myös mikrorei’itetyissa isoissa polyeteenipusseissa kostui yli 40 % perunoista yhden viikon aikana. Paperipusseissa perunat säilyivät moitteettoman kuivina koko kokeen ajan. Perunoiden itäminen oli nopeinta polyeteenipusseissa sekä märkälujasta voimapaperista tehdyissä pusseissa. Käytetyt pakkausmateriaalit vaikuttivat hyvin eri tavalla perunoiden vihertymiseen. Vihertyminen oli vähäisintä mustapigmentoiduissa polyeteenipusseissa, joissa vihertyneitä mukuloita yhden viikon varastosäilytyksen ja kahden viikon vähittäiskauppasäilytyksen jälkeen oli vain 0.5 %. Paperilaaduista tavallinen voimapaperi oli muita huonompi (57 %, muut paperilaadut keskimäärin 33 %). Selvästi epäedullisin oli läpinäkyvä polyeteeni (91 %). Perunoiden pilaantuminen noudatti selvästi kostumistuloksia. Se oli vähäistä paperipusseissa, selvästi runsaampaa mikrorei’itetyissä isoissa polyeteenipusseissa sekä ylivoimaisesti runsainta läpinäkyvissä harvareikäisissä polyeteenipusseissa. Perunoiden jauhoisuudessa ei ollut selviä eroja pakkausmateriaalien välillä. Pienissä pusseissa jauhoisuus oli hiukan parempi kuin isoissa. Jauhoisuus aleni kokeen aikana. Kuorittuina keitettyjen perunoiden maku huononi kokeen kuluessa. Merkitseviä eroja ei todettu materiaalien eikä pakkauskokojen vaikutusten välillä, joskin läpinäkyvään polyeteeniin pakatut perunat saivat muita huonompia arvosanoja.