Nautojen Schmallenberg-virus

Schmallenberg-virus on vuonna 2011 Saksasta löydetty virus, joka kuuluu Bunyavirales-lahkoon, Bunyaviridae-heimoon, Orthobunyavirus-sukuun, Simbu-seroryhmään. Schmallenberg-virus on ensimmäinen Euroopassa tavattu Simbu-seroryhmän virus. Nykyään levinneisyys kattaa koko Euroopan ja lisäksi Aasian ja Afrikan maita. Schmallenberg-virus on vektorivälitteinen virus ja se leviää Culicoides-suvun polttiaisten välityksellä. Schmallenberg-virus voi käyttää vektorinaan useita polttiaislajeja, kuten C. obsoletus, C. scotius, C. chiopterus, C. dewulfi- ja C. punctatus-polttiaisia. Leviämistä isännästä toiseen esimerkiksi eritteiden tai kontaktin välityksellä ei ole havaittu. Lisäksi Schmallenberg-virus voi levitä vertikaalisesti emästä jälkeläiseen, tiineyden aikana saadun infektion myötä. Schmallenberg-viruksen isäntälajeina toimivat kesyt märehtijät, kuten lehmät, lampaat ja vuohet. Myös villit märehtijät, kuten peurat, kauriit, biisonit ja hirvet voivat toimia viruksen isäntälajeina ja reservoaarina. Schmallenberg-virusta on kyetty eristämään myös villisioista ja muutamassa erillisessä tapauksessa myös koirista, joilla infektion kliininen merkitys ei ole selvä. Schmallenberg-virus ei ole zoonoosi, yhtään tartuntaa ihmiseen ei tähän mennessä ole havaittu. Schmallenberg-virusinfektio on usein subkliininen. Infektio voi kuitenkin aiheuttaa aikuisilla naudoilla itsestään ohimenevää kuumeen nousua, maidontuotannon laskua ja toisinaan myös ripulia. Aikuisilla lampailla ja vuohilla kliiniset oireet ovat vähäisempiä, mutta joissakin tapauksissa voidaan todeta ripulia. Tiineyden alttiissa vaiheessa saadun infektion jälkeen jälkeläiselle voi kehittyä erilaisia epämuodostumia, jotka johtavat yleensä jälkeläisen kuolemaan tiineyden aikana tai pian sen jälkeen. Yleisimmin voidaan havaita selkärangan kiertymää, raajojen nivelten jäykistymää, alaleuan vajaakehitystä ja vesipäätä. Schmallenberg-virus voidaan diagnosoida aikuisilla eläimillä verinäytteessä, joko osoittamalla virusta PCR-menetelmällä sairauden akuutissa vaiheessa tai vasta-aineita ELISA-menetelmällä noin 2–3 viikkoa sairastumisen jälkeen. Jälkeläisistä Schmallenberg-virusta voidaan osoittaa hermostosta ja parhaana näytteenä toimivat abortoidut sikiöt sekä jälkeiset. Schmallenberg-virus voi aiheuttaa tilatasolla merkittäviä taloudellisia tappioita tuotannon ja jälkeläisten menetyksen kautta. Ehkäisyssä korostuu vasta-aineiden merkitys, joko luonnollisen infektion tai rokottamisen kautta. Lisäksi voidaan harkita eläinten tiineyttämistä vektorikauden ulkopuolella. Muuten vektoreiden torjunta on hankalaa ja epäkäytännöllistä.