Karjanlannan käytön kannattavuus

Nimekkeen selvennys: MMM:n karjanlantatutkimusohjelma vuosille 1995-97, osahanke 4.

Karjalannan varastointiin, levitysmääriin ja levitysajankohtiin on viime aikoina puututtu mm. maatalouden ympäristötuen ehdoissa ja nitraattidirektiivissä. Kuitenkin maatilan lannankäsittely on voitava järjestää tavalla, joka on sekä taloudellisesti mielekäs että ympäristön hyvinvoinnin huomioon ottava. Eri lannankäsittelymenetelmien kustannuksia ja ympäristövaikutuksia on selvitetty Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa sekä tavanomaisten tilojen että luomutilojen näkökulmasta. Lisäksi on tutkittu tuotannon voimaperäisyyden vaikutusta lannankäsittelykustannuksiin. Lannankäsittelyn suorat kustannukset aiheutuvat varastoimisesta, levityskalustosta ja levitystyöstä. Selvitettäessä lannankäsittelyn kustannuksia muodostivat lantavarastoista aiheutuvat kustannukset suurimman kustannuserän, noin 45-65 % vuosittaisista kustannuksista. Vasta keskimääräistä suuremmilla tiloilla lannan sisältämien ravinteiden arvo ostolannoiteravinteiden mukaan hinnoiteltuna pystyy kattamaan lannan varastointi- ja levityskustannukset. Lannankäsittelystä voi aiheutua myös epäsuoria kustannuksia. Lannanlevitys keväällä viivästyttää muita kevättöitä ja aiheuttaa näin satotappioita. Samoin levitys märissä olosuhteissa tiivistää maata. Nämä kustannusvaikutukset voivat tilakohtaisesti olla jopa suuremmat kuin lannan varastoinnista tai levityksestä aiheutuvat kustannukset. Matalien tuottajahintojen sekä suorien tukien suuren tulo-osuuden vuoksi epäsuorien kustannusten vaikutus kokonaistuottoon on kuitenkin vähentynyt. Siitä huolimatta tiivistymistä on lannanlevityksessä pyrittävä estämään, koska tiivistyminen heikentää maan viljeltävyyttä ja edesauttaa myös ravinnehävikkien syntymistä. Tiivistymisongelmia voidaan vähentää ja kylvökiireitä helpottaa levittämällä lietelantaa nurmensängelle tai viljan oraille. Levittämällä lietelanta sijoitusvantaita käyttämällä pystytään typen haihtumishävikit estämään lähes kokonaan. Multainlaitetta käyttäen typen talteensaantikustannus oli Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) suorittamissa Ruukin kenttäkokeissa 1-3 markkaa per typpikilo. Kun työnmenekin lisäys laskettiin mukaan, niin typen talteensaantikustannus nousi 2-5 markkaan typpikilolta. MTT:n Jokioisten kenttäkokeiden osalta vastaavat typen talteensaantikustannukset olivat 2-6 ja 4-7 markkaa typpikilolta. Ostolannoitteissa typpikilo maksoi vuonna 1997 noin neljä markkaa. Tuotantokustannuksia on pyritty alentamaan rakentamalla halvempia, eristämättömiä tuotantorakennuksia. Koska lietelantajärjestelmä ei näissä kylmissä rakennuksissa toimi, on lannanpoisto järjestettävä kuivikkeita käyttämällä tai poistamalla lanta traktorilla ulos lantalaan. Edullisemmista rakennuskustannuksista saatava etu pienenee siten suurempien vuosittaisten kuivike- ja työkustannusten takia. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla kaikki lanta on kompostoitava. Luomumaitotiloilla on myös järjestettävä eläimille jaloittelumahdollisuus. Jaloittelutarhojen jätevesien talteenotosta on luomutuotantoehtojen mukaan myös huolehdittava. Näistä lannankäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä aiheutuu luomutiloille lisäkustannuksia.

This study is a part of a larger programme on manure research conducted in 1995-1997. The aim of the study was to find out economically and environmentally feasible production systems on the basis of four alternatives: present production systems, organic farming, intensive husbandry, and so-called low cost farming. Farm models created at the Agricultural Economics Research Institute were used to calculate the costs of manure storage and handling, and to describe manure management on dairy, beef, hog, and piglet farms of different sizes. The costs of manure handling were divided in to direct and indirect costs. Generally, the most expensive direct cost item was due to storage facilities. The environmental norms have brought about cost pressure to the farms during the last few years, especially due to tighter manure storage requirements. In some cases indirect costs like the effects of soil compaction and timeliness costs may have been higher than the storage costs or labor or machinery costs in manure spreading. Currently the significance of these indirect cost items is downplayed, as the price of a product is low relative to subsidies. However, in the long run soil compaction can cause longstanding effects on general growth conditions and nutrient leaching. It is possible to avoid soil compaction and timeliness costs by spreading livestock slurry on growing grassland or crops. By using an injection technique in spreading slurry it is possible to reduce ammonia emissions close to zero. The costs from reducing the emissions by using the injection technique were calculated utilizing data from two grassland field experiments. In the case of Ruukki experiment, the costs were FIM 1-3 per nitrogen kilo, or FIM 2-5 per N kg if increased labor demand is included. The costs of Jokioinen experiment on clay soil were FIM 2-6 and FIM 4-7 per N kg, respectively. Effects of inexpensive building structures on manure management costs were also evaluated. It seems that cost savings achieved in cheaper structures often result in higher labor and litter costs in manure handling. Therefore, the total costs from our models may not differ so much. Depending on the circumstances on a particular farm, however, one alternative may fit much better than another. Similarly, on organic farms the requirement to compost the manure and the drainage of waste water from a mandatory outdoor cattle yard, causes extra costs compared to conventional farms.

v

ok

MTT Taloustutkimus

A feasibility study on alternative production systems in agriculture