Riistakannat 2016

Suomen hirvikannan kooksi arvioitiin vuoden 2015 metsästyksen päätyttyä noin 88 000 yksilöä ja se oli jokseenkin sama kuin vuotta aikaisemmin. Hirvikanta oli tihein Rannikko-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla ja alhaisin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Valkohäntäpeurakanta arvioitiin ensimmäinen kerran yhdenmukaisella tavalla, Bayes-pohjaisella mallinnusmenetelmällä. Sen mukaan kanta talvella 2016 oli noin 70 000 yksilöä. Korkeimmat valkohäntäpeuratiheydet (yli 30 yksilöä/1 000 ha) todettiin Satakunnan, Etelä- ja Pohjois-Hämeen sekä Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Kainuun metsäpeurakannaksi arvioitiin talvella 2016 noin 750 yksilöä, mikä oli samaa luokkaa kuin edellisenä talvena. Suomen karhukanta v. 2016 arvioitiin 1 720─1 840 yksilöksi ja se oli noin 15 % suurempi kuin edellisenä vuonna. Helmikuun lopussa 2016 Suomen susikanta oli 200─235 yksilöä. Se oli korkeampi kuin v. 2013, mutta tuntuvasti vuoden 2007 kantaa alhaisempi. Vuonna 2015 arvioitiin havaitun 487 erillistä ilvespentuetta, mikä on vähemmän kuin vuonna 2014. Vastaavasti ilvesten vähimmäiskanta pieneni noin 8 % edelliseen vuoteen verrattuna ja oli ennen metsästyskautta 2 490−2 560 vuotta vanhempaa yksilöä. Ahmoja arvioitiin olleen talvella 2016 koko maassa noin 200─235 yksilöä. Näistä noin viidesosa oli poronhoitoalueella ja muut sen eteläpuolella. Koko Itämeren altaan hallikannaksi arvioitiin noin 30 000 ja Suomen osuudeksi siitä noin kolmasosa. Hallikanta on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta viime vuosina kasvu näyttää tasaantuneen. Kevään 2016 laskennoissa Perämeren norppakanta oli noin 7 400 yksilöä. Suomenlahden 100─200 yksilön kannasta valtaosa oli Venäjän vesillä. Riistakolmioiden lumijälkilaskennat toteutettiin 704 metsäympäristön riistakolmiolla ja 129 peltokolmiolla. Useimmat laskennan lajit olivat edellisvuotisella tasolla, valkohäntäpeuran jälkiä todettiin sitä vastoin ennätysmäärä. Riistakolmioiden loppukesän laskenta tehtiin 869 kolmiolla, mikä vastaa noin 11 000 maastossa kuljettua linjakilometriä. Useamman vuoden ajan vallinnut kanalintukantojen pieneneminen jatkui pääosassa maata. Etelä- ja Keski-Suomessa lintutilanne oli edellisvuoden veroinen, tosin sangen vaatimaton sekin, mutta pohjoisessa Suomessa tiheydet vähentyivät selvästi. Kaikilla lajeilla keskitiheydet olivat tuntuvasti alle edeltäneen 10 vuoden keskiarvon. Heikko lintutilanne johti huomattaviin metsästysajan rajoituksiin. Ylä-Lapin riekkokanta arvioitiin koira-avusteisin laskennoin 9. kerran ja linjoja tutkittiin noin 650 km. Riekkokanta taantui selvästi kolmen nousuvuoden jälkeen. Vuotuiset vesilintulaskennat tehtiin kesällä 2016 yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa 31. kerran. Sinisorsan ja tavin kannat kasvoivat hieman edellisvuotisesta, kun taas useimmat muut lajit vähenivät. Monien lajien pitkäaikaiskehitys on ollut vähenevä, ja rehevien järvien ja merenlahtien vesilinnut ovat lähes puoliintuneet runsaassa 20 vuodessa.

2017