Metsätuhot vuonna 2020

Valtakunnan metsien 13. inventoinnin mukaan metsikön laatua alentavien tuhojen osuus vuonna 2020 kasvoi vuoteen 2019 verrattuna noin 0,36 miljoonaa hehtaaria. Kaikkiaan tuhoja esiintyi 5,3 miljoonalla hehtaarilla. Tuntemattomat tuhot lisääntyivät 0,56 miljoonalla hehtaarilla kun sen sijaan abioottiset tuhot ja taudit vähenivät 0,23 miljoonalla hehtaarilla ja hirvituhot kasvoivat hieman. Koko maan tasolla lumi- ja hirvituhot ovat edelleen ylivoimaisesti yleisimpiä metsikön laatua alentavista tunnistetuista tuhoista, kuten ovat myös lahottajasienet, tuuli ja tervasroso. Maakunnittain tarkasteltuna lumituhoja esiintyy noin neljäsosalla Lapin metsistä sekä suhteellisen runsaasti myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Sienituhoista versosurma ja männynversoruoste vähenivät koko maan tasolla, kun sen sijaan juurikääpätuhot lisääntyivät Uudellamaalla ja Satakunnassa, jossa myös versosurma lisääntyi suhteellisesti eniten. Luke jatkoi yhdessä Metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten kanssa vuonna 2012 aloitettua kirjanpainajakantojen seurantaa feromonipyydyksin Etelä-Suomessa. Feromonipyydyksin tehtävän kirjanpainajan kannanseurantatulosten perusteella nk. riskiraja ylittyi yhdeksällä paikkakunnalla; Vihti, Pornainen, Asikkala, Uusikylä, Mäntsälä, Myrskylä, Valkeala, Lapinjärvi ja Lappeenranta. Metsäkeskukselle ilmoitettiin vuonna 2020 604 ha hyönteistuhon vuoksi uudistettavaa ja 155 ha harvennettavaa kuviota. Kirjanpainajakannat olivat hivenen nousussa edellisvuoteen verrattuna. Havuparikas on uusi lähitulevaisuudessa potentiaalisesti hyvinkin vakava männyn patogeeni Suomessa. Se on neulasissa endofyyttisesti elävä sieni, joka kykenee sopivissa olosuhteissa aiheuttamaan taudin nimeltä etelänversosurma, Etelänversosurmaa vastaan ei ole metsänhoidollisia torjuntakeinoja. Etelänversosurma voi potentiaalisesti tulla ongelmaksi paitsi metsissä, myös taimitarhoilla ja edesauttaa taimien kuolemista istutuksen jälkeen. Suomessa tätä tautia tulisi aktiivisesti tarkkailla siemenviljelyksillä, taimitarhoilla ja metsiköissä. Tutkimusta tarvitaan selvittämään mikä ylläpitää oireettomia havuparikkaan infektioita, ja jotta kyetään määrittämään ne toimenpiteet, jotka estävät oireiden kehittymisen tai vähentävät oireiden vakavuutta. Versosurmaa esiintyi männyn taimilla keväällä 2020 ja ahavatuhoja /neulasten karisemista havaittiin etenkin kuusen istutusaloilla Väli-Suomen alueella. Vuoden 2019 ja myös 2020 havununnan feromoniansaseurannassa runsaimmat havununnasaaliit saatiin Satakunnasta. Hämeenlinnan ja Vantaan alueella pyydyksien saalismäärät kasvoivat huomattavasti vuonna 2020. Pohjoisempana Suomessa havununnien levinneisyydessä ei havaittu muutoksia vuoteen 2019 verrattuna. Saalismäärien perusteella on arvioitu, että havununnalla olisi pysyviä paikallispopulaatioita Kitee-Ikaalinen-linjan eteläpuolella. Havununnaa ei voida vielä pitää vakavana tuhojen aiheuttajana, mutta sen tuhohistorian tuntien seurantaa tullaan pitämään yllä. Kesällä 2020 lehtinunnan esiintymistä Suomessa kartoitettiin feromonipyydyksin tiettävästi ensimmäistä kertaa laajemmin. Kartoituksen yhteydessä ei toistaiseksi tavattu yhtään lehtinunnaa. Saarnensurman aiheuttamasta tuhosta tuli Luken metsätuhotietopalvelulle aiempia vuosia vähemmän havaintoja. Luken tutkimuksessa selvitettiin Phytophthora cactorum ja P. ×cambivora -infektioiden vaikutuksia suomalaisiin koivuntaimiin. Tutkimuksessa todettiin mikrobien aiheuttavan merkittäviä oireita rauduskoivulle. Mesisienituhojen ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä ja torjuntamenetelmien kartoitus on tarpeen. Mesisienet aiheuttavat juurikäävän jälkeen toiseksi eniten lahoa kivennäismaiden kuusikoissa. Lukessa on käynnistetty tutkimusta sen selvittämiseksi, voisivatko sienillä yleisesti esiintyvät virusinfektiot olla yksi tekijä taudinaiheuttajakyvyn määräytymisessä. Lähitulevaisuudessa mesisienituhojen mahdollisuus ja monipuoliset lähestymistavat taudin torjuntaan on hyvä huomioida niin tutkimuksellisesti kuin käytännön tasollakin. Juurikäävän leviämisen riskialueella eteläisessä ja keskisessä Suomessa, noin 2,3 miljoonaa hehtaaria talousmetsää kasvaa ojitetulla turvemaalla. Kivennäismaihin verrattuna turvemailla esiintyy vähemmän juurikääpätuhoja. Keväällä 2020 alkaneessa tutkimuksessa selvitetään sekä kantokäsittelyn tehokkuutta että jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutuksia lahon leviämiseen ojitetuilla turvemailla. Alustavan ureakäsittelyistä saadun tuloksen perusteella 32-prosenttinen urealiuos estää hyvin männynkantojen juurikääpätartunnat turvemaalla, tehokkuuden ollessa samaa luokkaa kuin kivennäismailla. Pohjois-Pohjanmaalla havaittiin versosurmaa runsaasti mäntyjen nuorten versonkärkien ruskettumisena sekä tervasroson uutta tuhoa kesäkuulta alkaen Pudasjärven alueella ja Koillismaalla 2020. Koivunruostetta ja koivun lehtilaikkutautia havaittiin runsaasti koivuilla Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla loppukesästä ja alkusyksystä. Tuoretta männyn versoruostetta ja kuusentuomiruostetta havaittiin hyvin vähän. Myyrien kannanvaihteluissa on maan eteläpuoliskossa vallinnut epämääräisempi vaihtelumalli. Kesän 2020 voimakkaimmin runsastuneet lajit olivat metsämyyrä ja Etelä-Suomessa metsähiiri, kun taas peltomyyräkannat olivat vaatimattomat. Metsähiirellä näytti olevan kaikkien aikojen ennätysvuosi, Kesän 2021 pitäisi olla nousevan myyräkannan aikaa ylimmässä Lapissa. Metsien terveys ja monimuotoisuus-katsausartikkelissa tarkastellaan keinoja luonnonhäiriöiden aiheuttamien taloudellisten haittojen vähentämiseksi, luonnonhäiriöitä ja metsän monia arvoja, metsätuhojen ennakointia ja välttämistä, sekä metsien terveyden ja monimuotoisuuden liittoa.

2022