Biodiversity pricing in business decision-making : Use case for biodiversity offsets | Ekologisen kompensaation hyödyntäminen luontokadon hinnoitteluun liiketoimintapäätöksissä

Globaali luonnon monimuotoisuus vähenee hälyttävällä vauhdilla, johtuen pääosin teollisten prosessien kestämättömästä tasosta. Maankäytön muutos ja metsäkato ovat keskeisiä maaekosysteemeissä tapahtuvan luontokadon ajureita globaalisti sekä Suomessa. Maankäytön aiheuttama luontokato on negatiivinen ulkoisvaikutus, joka johtuu monimuotoisuuden puutteellisesta hinnoittelusta päätöksenteossa. Ekologinen kompensaatio on yksi keino luontokadon arvon sisällyttämiseen maankäyttöön liittyvään päätöksentekoon. Velvoittavaa sääntelyä on jo kymmenissä maissa, minkä lisäksi kompensaatiota tehdään vapaaehtoisesti. Ekologinen kompensaatio on sisällytetty luonnonsuojelulakiin (09/2023) ja vapaaehtoista kompensaatiomarkkinaa kehitetään myös Suomessa. Ekologinen kompensaatio toteuttaa ’aiheuttaja maksaa’ -periaatetta, velvoittaen luontokadon aiheuttaneen yrityksen vastaamaan haitan ennallistamisen kustannuksista. Kompensointi pyrkii edistämään lieventämishierarkian, eli välttävien ja lieventävien toimenpiteiden toteuttamista, samanaikaisesti kuin se mahdollistaa tarpeellisen rakentamisen. Yrityksille vapaaehtoinen kompensaatio tuo hyötyä maineen ja riskienhallinnan kautta, sekä mahdollistaa globaalien tavoitteiden mukaisen kokonaisheikentymättömyyden tavoittelemisen. Tutkimus hyödynsi paikkatietoaineistoja teollisen maankäytön muutoksen aiheuttaman luontokadon arvioimiseen Suomessa vuosina 2019–2023. Tutkimus totesi, että luontokatoa tapahtui jopa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmissa metsissä. Tutkimus analysoi kompensoimisen kustannustehokkuutta verrattuna luontokadon välttämiseen vaihtoehtoisen paikanvalinnan kautta, ja totesi että merkittävä osa luontokadosta olisi ollut kannattavampaa välttää, kuin kompensoida. Kannustimissa oli kuitenkin merkittäviä eroja alueellisesti. Luontokadon välttäminen oli yleisesti kannattavampaa mitä arvokkaampaa luonnon monimuotoisuus, sekä mitä alhaisempi oli maan arvo. Kompensoinnin kustannuksilla ja toteutustavoilla oli merkittävä vaikutus kannustimiin, ja joillakin alueilla sekä kompensaation että välttämisen kustannukset muodostuivat merkittäviksi, mahdollisesti heikentäen kokonaisheikentymättömyyden tavoittelun kannustimia. Jatkotutkimustarpeet korostavat tarkemman toimiala-analyysin arvoa suurimpien maankäytön muutoksen kautta luontokatoon vaikuttavien toimialojen selvittämiseksi, sekä yritysten päätöksentekoon liittyvien tekijöiden tarkempaan tarkasteluun.

Global biodiversity is declining at an alarming rate, mainly due to unsustainable levels of industrial processes. Land use change is one of the main drivers of terrestrial biodiversity loss, and through deforestation it is also an important contributor to biodiversity loss in Finland. Biodiversity loss is considered as a negative externality, caused by inadequate land pricing that fails to internalize the value biodiversity creates through ecosystem services it supports. Biodiversity offsets constitute one method for pricing biodiversity loss in land use decisions. Mandatory offset policies have been introduced in large number of countries, while offsets are also used on a voluntary basis. Voluntary offset market is being developed also in Finland after the introduction of biodiversity offsets (‘ecological compensation’) in the Finnish Nature Conservation Act. Biodiversity offsets implement the ‘polluter pays’ principle and impose the cost of restoring at least an equal value of biodiversity, to the developer causing the harm. Offsetting aims to incentivize further implementation of the ‘mitigation hierarchy’, i.e., avoidance and reduction of the biodiversity loss, while allowing necessary development to occur. Voluntary offsetting creates benefits for developers through reputation and risk management and provides means to aim for ‘no net loss’ (NNL) of biodiversity – in line with global and national targets. The study used GIS data to estimate the biodiversity loss caused by industrial development in Finland during 2019–2023 and the costs of offsetting or avoiding the loss with alternative site selection to reach NNL. The study found that biodiversity loss from industrial land use change occurred even in the forests with the highest value for biodiversity conservation, while a considerable share of the loss would have been more cost-efficient to avoid than offset. Regional variation in the incentives were large and avoidance was generally incentivized the more valuable the biodiversity, and the lower the pressure on land use in the region. The costs and methods for offsetting the losses had considerable impacts on the economic incentives, whereas in some regions the costs of both alternatives would have been considerable and potentially disincentivized voluntary measures to reach NNL. Further research would be necessary to understand the factors influencing the decision-making of developers in the land use markets and to assess the importance of specific industries and activities on biodiversity loss caused by industrial land use change.