Governance of on-site sanitation in Finland, Sweden and Norway

Wastewaters from properties outside centralized sewer networks are a significant source of diffuse pollution and can have a considerable impact on the quality and usability of local water sources if not well managed. Furthermore, sanitation-related regulations, strategies, and implementation have broad socio-economic impacts. This study describes the governance of on-site sanitation in Finland, Sweden, and Norway based on information gathered via literature review as well as a compilation of documentation and statements from project team members with years of experience in the sector and interviews with representatives of stakeholders. It presents a comparison among the three countries, highlighting the key similarities and differences in governance principles, implementation strategies, regulatory framework, stakeholders’ roles and responsibilities, main challenges, and good practices. Altogether, about three million inhabitants live outside the centralized sewer network in Finland, Sweden, and Norway, representing about 13 percent of their combined population. Furthermore, about half a million leisure homes exist in each country, with the majority situated outside centralized sewer network areas. To mitigate the environmental pressures from non-connected areas, Finland, Sweden, and Norway, have introduced national regulatory frameworks. Besides setting treatment requirements for on-site sanitation systems, these frameworks enable the clarification of the roles and responsibilities of various stakeholders and establish a fluent permit procedure. However, non-compliance issues hinder the implementation of regulations in all three countries. Despite support mechanisms, such as guidance efforts and information sharing, a significant number of properties still lack an adequate treatment system for domestic wastewater. In this study, the main challenges in improving decentralized sanitation management and compliance with current regulations were identified within the following categories: resources, knowledge and competence, public awareness, and data availability. Various on-site wastewater treatment systems are available, for example, holding tanks, septic tanks, followed by sand filters or infiltration fields, package plants, and dry toilets. Traditionally, however, on-site wastewater treatment in all three countries is still carried out using septic tanks only without secondary treatment. Treatment efficiency provided by septic tanks is not sufficient to reach the requirements where discharge limits apply. In addition, the efficiency of other types of treatment units is also a cause for concern due to reported variations in the systems’ efficacy normally blamed on construction errors or the lack of adequate maintenance or operation. Overall estimates, although sometimes vague, suggest that more than half of the on-site sanitation systems located in areas subject to treatment requirements would not meet the requirements. Based on the information gathered from Finland, Sweden, and Norway, as well as experiences from other European countries, general recommendations for the governance of on-site sanitation are provided: i) A coherent national regulatory framework is of critical importance as the basis for good governance practices and functioning sanitation service-chain; ii) Implementation of the regulations requires adequate support mechanisms in all levels of implementation (national, regional, and local), for example, risk-based national inspection plan, service-oriented approach to support professional management, multichannel communication, information-sharing and education, systematic data collection, and monetary aid for property owners; iii) Public awareness needs to be increased to strengthen the policy relevance of on-site sanitation; iv) Common platforms are required for presenting the results of various studies, sharing good practices, coworking, and learning from each other both on national and international levels.

Keskitetyn jätevesien käsittelyn ulkopuolella olevien kiinteistöjen jätevedet ovat merkittävä hajakuormituksen lähde, ja voivat huonosti hoidettuna vaikuttaa merkittävästi lähivesistöjen laatuun ja käytettävyyteen. Jätevesien hallintaan liittyvillä määräyksillä, strategioilla ja täytäntöönpanolla on myös laajat sosioekonomiset vaikutukset. Tässä raportissa kuvataan Suomen, Ruotsin ja Norjan hajaasutusalueiden jätevedenkäsittelyyn liittyviä hallintokäytänteitä. Tiedot perustuvat kirjallisuuskatsaukseen, alalla vuosia toimineiden projektitiimin jäsenten tietämykseen ja käytännön kokemukseen sekä sidosryhmien edustajien haastatteluihin. Raportissa vertaillaan ja tuodaan esiin keskeisiä yhtäläisyyksiä ja eroja tutkittujen kolmen maan hallintoperiaatteissa, täytäntöönpanostrategioissa, säätelykehyksessä, sidosryhmien rooleissa ja vastuissa, tärkeimmissä haasteissa ja hyvissä käytännöissä. Keskitetyn viemäriverkoston ulkopuolella asuu Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteensä noin kolme miljoonaa asukasta, joka on noin 13 prosenttia maiden yhteenlasketusta väestöstä. Lisäksi kussakin maassa on noin puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, joista suurin osa sijaitsee keskitetyn viemäriverkoston ulkopuolella. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ottaneet käyttöön kansallisen säätelykehyksen lieventääkseen viemäriverkoston ulkopuolisten jätevesien aiheuttamia ympäristöhaittoja. Sen lisäksi, että sääntelykehykset asettavat talousjätevesille puhdistusvaatimukset, ne mahdollistavat eri sidosryhmien roolien ja vastuiden selkiyttämisen ja luovat sujuvan lupamenettelyn. Säädösten noudattamatta jättäminen on kuitenkin täytäntöönpanoa häiritsevä tekijä kaikissa kolmessa maassa. Ohjauksesta, tiedon jakamisesta ja muista tukimekanismeista huolimatta huomattavalla osalla kiinteistöistä puuttuu edelleen riittävä jätevesien käsittelyjärjestelmä. Suurimmat haasteet hajautetun jätevesihuollon parantamisessa ja nykyisten säännösten noudattamisessa voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin: resurssit, tieto ja osaaminen, yleinen tietoisuus ja tiedon saatavuus. Verkoston ulkopuolisten talousjätevesien käsittelyyn on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi umpisäiliö, maahanimeytys tai maasuodatus, laitepuhdistamo ja kuivakäymälä. Perinteisesti haja-asutusalueen jätevesien käsittely kuitenkin kaikissa kolmessa maassa koostuu edelleen vain saostuskaivosta ilman jälkikäsittelyä. Saostuskaivojen puhdistusteho ei useimmilla alueilla riitä täyttämään jätevesienkäsittelylle asetettuja vaatimuksia. Muiden käsittelyjärjestelmien tehokkuuteen on myös kiinnitettävä huomiota, koska niiden tehokkuudessa on havaittu vaihtelua, joka yleensä johtuu rakennusvirheistä, puutteista järjestelmän huollossa tai käyttövirheistä. Yleisesti voidaan arvioida, että yli puolet jätevedenkäsittelyjärjestelmistä, jotka sijoittuvat sääntelyn piirissä oleville alueille, eivät täytä asetettuja puhdistusvaatimuksia. Suomesta, Ruotsista ja Norjasta kerättyjen tietojen sekä muista Euroopan maista saatujen kokemusten perusteella raportissa annetaan yleisiä suosituksia haja-asutusalueen jätevesihuollon hallintaan: i) Johdonmukainen kansallinen säätelykehys on ratkaisevan tärkeä pohja hyville hallintokäytänteille ja toimivalle jätevesienkäsittelyn palveluketjulle. ii) Säännösten täytäntöönpano edellyttää riittäviä tukimekanismeja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla (kansallinen, alueellinen ja paikallinen); esimerkiksi riskiperusteinen kansallinen valvontasuunnitelma, palvelukeskeinen lähestyminen järjestelmien ammattitaitoiseen hoitamiseen, monipuolinen viestintä, tiedon jakaminen ja koulutus, järjestelmällinen tiedonkeruu ja taloudellinen tuki kiinteistönomistajille. iii) Yleisön tietoisuutta on lisättävä haja-asutusalueiden jäteveden käsittelyn tärkeydestä. iv) Yhteisiä foorumeja tarvitaan tutkimustulosten esittelyyn, hyvien käytäntöjen jakamiseen, yhteistyön ja vertaisoppimisen edistämiseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.