CAP-uudistuksen vaikutus naudanlihantuotantoon

Uudistuksessa on mahdollisuus säilyttää osa nautatuista tuotantoon sidottuina seuraavasti: 1) Säilytetään emolehmäpalkkio ja enintään 40 % teuraspalkkiosta tuotantoon sidottuna; 2) Säilytetään teuraspalkkio tuotantoon sidottuna 3) Säilytetään enintään 75 % sonnipalkkiosta tuotantoon sidottuna Muu osa CAP-nautatuista maksetaan tuotannosta irrotettuna tilatukena. Koska noin 90 % Suomessa tuotetusta naudanlihasta on peräisin lypsykarjarotuisista eläimistä, naudanlihantuotantoon vaikuttavaa merkittävästi maidontuotannon kokonaismäärä. Koska lypsykarja-rotuisten nautaeläinten lukumäärä alenee väistämättä maidon maakiintiön ja lehmien keskituotoksen nousun vuoksi, naudanlihantuotannon tulevan kehityksen kannalta olisi tärkeää säilyttää kannustin naudanlihantuotantoon. Mikäli tuotantomotivaatio säilyy, teuraspainojen nousu ja emolehmien määrän kasvu voivat jonkin aikaa hidastaa naudanlihantuotannon vähenemistä. Mikä tahansa ym. vaihtoehto kuitenkin heikentää naudanlihantuotannon kannattavuutta. Ellei nautaeläimiä kasvateta täyteen teuraspainoonsa, naudanlihantuotanto voisi yhdessä lypsykarjarotuisten eläimien vähenemisen myötä vähentyä merkittävästi. Jos tuotanto alenee, naudanlihan hinta voi nousta. Suomen korkeiden tuotantokustannusten takia mahdollinen hinnannousun ei todennäköisesti olisi riittävä jotta se kannustaisi tuotantoon. Tilatason kustannusaineiston avulla laskettujen katetuottojen mukaan CAP-nautatukien täysi irrotus tuotannosta johtaisi eläinkohtaisen katteen merkittävään alenemiseen, mikä puolestaan heikentäisi oleellisesti kannustinta investoida naudanlihantuotantoon. Vaihtoehto 3 säilyttäisi parhaiten kannustimen tuottaa naudanlihaa ja investoida tehokkaisiin erikoistuneisiin tuotantoyksiköihin. Investointeja tarvitaan jatkossakin jotta erikoistuminen naudan-liha- ja maitosektoreilla voisi edetä. Nautatilojen kannattavuus ja talous riippuvat myös siitä miten tuotannosta irrotettu CAP-tuki maksetaan. Historiallisen tuotannon mukaan maksettava tilakohtainen tuki pitäisi tukisumman entisellään ellei tila olisi laajentanut tuotantoa vuoden 2000 jälkeen, kun taas alueellinen tasatuki voisi vähentää nautatilan tukea. Toisaalta viitekauden 2000-2002 tuotannon perusteella maksettava tilatuki houkuttelisi tasatukea enemmän tuotannosta luopumiseen.

In the reformed CAP, there are three alternatives to maintain beef cattle supports coupled to production: 1) Maintain the current suckler cow premium at up to 100% and maintain the current beef slaughter premium at up to 40% 2) Maintain the current beef slaughter premium at up to 100% 3) Maintain the current special male premium at up to 75% All the other CAP animal supports in each alternative will be decoupled from production and paid as a single farm payment. 90% of the Finnish beef supply comes from dairy breed bovine animals and only 10% from beef breed bovine animals. Even if the milk production volume were to stay unchanged, which is a rather optimistic assumption taking into account the CAP reform analysis made for the dairy sector, beef production will inevitably decrease in the long-run because of increasing milk yields of dairy cows. In the short-run the slaughter weight of bovine animals as well as the number of suckler cows may increase for a while and prevent the decreasing beef supply. The upper limit for suckler cow premiums is 55,000 animals in Finland, where the number of suckler cows was approximately 30,000 animals, and the number of dairy cows was 340,000 in 2002. Any decoupling alternative, however, will weaken either incentives for suckler cow production, or incentives for bull fattening considerably in Finland. Beef prices are likely to go up in Finland if beef production declines, but the price increase is not likely to be sufficient in order to retain incentives for production because of high production costs in Finland. According to the farm level data material used in this study, the full decoupling of CAP animal supports would reduce operating margin per bull or suckler cow drastically and cease the ongoing trend of specialised bull fattening. The alternative which maintains 75% of special premiums for bulls and 10% aid entitlement directed for suckler cows, however, would still provide future prospects for beef production. Even if the rate of return on invested capital on beef farms were to decrease in any alternative, this alternative would still provide some incentives for investment in feedlots. Such investment would facilitate the production specialisation in both beef and sectors, potential for higher slaughter weights and increasing farm size also in the future. The profitability of current beef farms, however, depends on the decision on the form of the single farm payment. The historical single farm payment would keep the returns of beef bull farms at a higher level than would be the case in a regional flat rate support system. On the other hand, support entitlements based on historical production would make the exit from beef production more attractive than regional farm payments.

v

ok

MTT Taloustutkimus

Impact of decoupling CAP supports on beef production