Upto-perunan merkitys Mikkelin läänin maanviljelysseuran alueella

English. The present study is based on potato variety and soil type trials carried out in 1911 1958, on statistical investigations made by the Department of Agriculture in 1950, 1955 and 1960, and on a survey made from three parishes in the area of the Agricultural Society of Mikkeli province, which is located in the inland region of Southeast Finland. The purpose of this study was to investigate the factors affecting the wide distribution of the variety Up-fo-Date in this region of Finland as well as the changes occurring in its area of cultivation. Up-to-Date proved to be a typical variety on light soils. It thrived best at the South Savo Experimental Station, where it was regularly one of the highest-yielding potato varieties in the entire period 1922—58 and the highest-yielding table potato up to the 1940’s (Table 1). In the 1930’s Up-to-Date became the most important potato variety in this area, displacing the previously cultivated local varieties. Its extent of cultivation was at its greatest around the year 1950, when it was grown on every second farm and its area of cultivation constituted one-third of the total area grown to potato (Tables 2 and 3). Since that time the cultivation of Up-to-Date has rapidly declined, but even as late as 1960 it was still the most important variety in this region.

Finnish. Skotlantilaisen A. Findlayn v. 1894 kauppaan laskema Upto-peruna osoittautui aina 1940-luvulle saakka satoisimmaksi ruokaperunaksi Etelä-Savon koeasemalla. Se oli eräs satoisimmista myös kaikki lajikkeet huomioonottaen. Tämän useimmilta muiltakin ominaisuuksiltaan hyväksi osoittautuneen lajikkeen viljely laajeni voimakkaasti 1930-luvulla, ja se oli jo v. 1939 syrjäyttänyt maatiaisperuna Haalikaisen valta-asemasta Mikkelinläänin maanviljelysseuran alueella. Upton viljely oli laajimmillaan v:n 1950 paikkeilla, jolloin sitä viljeltiin joka toisella viljelmällä ja sen viljelyala oli lähes kolmannes alueen koko perunanviljelyalasta. Maataloushallituksen lajiketiedustelujen mukaan Upton levinneisyys oli v. 1950 29.7 %, v. 1955 25.5 % ja 1960 18.1 % (kuva 1). Vuoden 1959 haastattelututkimuksen mukaan oli maatiaisperuna Haalikaisen viljely jo v. 1939 keskittynyt pienille viljelmille, v. 1959 oli Upton viljelyn pääpaino pienillä viljelmillä ja näyttää todennäköiseltä, että v. 1959 suuremmilla viljelmillä eniten viljelty lajike Jaakko tulee ennen pitkää syrjäyttämään Upton valtalajikkeen asemasta. Vaikka ko. alueella viljellään vieläkin Haalikaista yleisesti ruokaperunaksi, osoittautui Upto v. 1959 tärkeimmäksi ruokaperunaksi. Uptoa viljellään jonkin verran myös myyntiin, mutta suurin osa sadosta käytetään kuitenkin rehuksi.