Uuden perunaruton epidemiologia ja kemiallinen torjunta

Vuosina 1999-2001 toteutetun Uuden perunaruton epidemiologia ja kemiallinen torjunta- tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää maasta alkavan tartunnan ja suvullisen lisääntymisen vaikutusta ruttoepidemian kulkuun ja ruttopopulaation muunteluun. Torjuntaruiskutuksiin käytettävän tekniikan kehittämiseksi verrattiin ilmaavusteisilla ja perinteisillä kasvinsuojeluruiskuilla saavutettavaa teknistä ruiskutustulosta ja biologista rutontorjuntatehoa. Lisäksi tutkittiin mahdollisuuksia täsmentää ensimmäisen torjuntaruiskutuksen ja uusintaruiskutusten ajoitusta. Tilatasolla kartoitettiin keinoja, joilla luonnonmukaisesti perunaa tuottavat viljelijät kamppailevat ruttoa vastaan. Maasta alkava tartunta osoittautui merkittäväksi perunaruttoepidemioiden alkamiseen ja etenemisnopeuteen vaikuttavaksi tekijäksi, mikä on huomioitava torjunnan suunnittelussa. Maatartuntaa edistävät tekijät on selvitettävä, ja lisääntyneen muuntelun seurauksia lajikkeiden kestävyyden ja torjunta-aineiden tehon säilymiseen on jatkuvasti seurattava. Hankkeessa kehitetyillä moderneilla PCR-menetelmillä tämä on entistä helpommin toteutettavissa. Maatartunta on erityisesti uhka luomutuotannolle, jossa hyväksytään ruton iskeytyminen kasvustoon. Paineilmaan perustuvat ruiskutustekniikat eivät parantaneet biologista torjuntatehoa viljelmän ulkopuolelta leviävää ruttoa vastaan, mutta ruiskutuksen vaatimaa työpanosta voidaan niiden avulla vähentää. Perunakasvustojen alaosien suojaamiseksi maasta tulevalta tartunnalta pitäisi kehittää uudentyyppisiä teknologisia ratkaisuja. Rutontorjunta-aineiden käyttöä voidaan optimoida säämittauksiin perustuvien ennustemallien avulla, mutta etenkin mukularuton leviämiseen vaikuttavat tekijät vaativat lisätutkimusta. Fluatsinami-valmisteet antavat parhaan suojan mukularuttoa vastaan.

The changes in onset of blight epidemics, in occurrence of fungicide resistance, mating type ratio, virulence race composition and genetic diversity of field populations of Phytophthora infestans (P.i.) were surveyed to track the possible needs to change disease management practises. Different fungicide application techniques were studied to increase the efficacy of chemical blight control by improving fungicide coverage, distribution and penetration in canopy at different growth stages of potato. Blight forecast based on NegFry model was validated in comparison to detection of P.i. DNA in crop for timing of the fungicide applications. Blight management practices applicable in organic potato production were surveyed in a case study on an advanced organic farm. Soil borne inoculum proved to have great impact on the onset and development of late blight epidemic, which should be seriously considered in control strategies. It is important to study environmental factors affecting soil borne disease progress as well as durability of resistance of cultivars and efficacy of fungicides. The novel PCR-methods developed during the study provide an efficient tool for the task. The spray techniques based on air pressure did not improve efficacy of fungicides against air borne blight while these techniques can save labour and time. Application techniques providing adequate blight control at the lowest parts of the canopy should be developed.

v

ok

Myynti MTT tietopalvelut