Relationship between Agricultural and Rural Development within the Context of the European Union's Common Agricultural Policy: the Case of Finland

Maatalouden ja maaseudun kehityksen suhde sekä maatalouspolitiikan alueelliset vaikutukset ovat keskeisiä seikkoja maaseudun kehittämisen kannalta niin Suomessa kuin koko Euroopan unionissa (EU). EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on laajentanut tavoitteensa sektorilähtöisestä eli maatalouden tukemisesta maaseutualueiden kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen. Samanaikaisesti maatalouden sosioekonominen rooli muuttuu. Tällä tutkimuksella on kolme päätehtävää. Ensiksi, perustuen aikaisempiin tutkimuksiin ja avainteoriakäsitteisiin, tarkastellaan maatalouden ja maaseudun kehityksen suhdetta sekä YMP:n roolia maaseutualueiden kehittämisessä. Toiseksi selvitetään maatalouden ja maaseudun sosioekonomisen kehityksen suhdetta Suomen maaseutualueilla. Kolmanneksi analysoidaan YMP:n ja tätä täydentävien kansallisten tukien kohdentumista Suomessa. Lopuksi esitetään johtopäätöksiä maatalouden ja maaseudun kehittämispolitiikan kannalta. Empiirinen analyysi perustuu laajaan tilasto- ja rekisteriaineistoon. Maatalouden ja maaseudun kehittämistukiaineisto kattaa EU:n ohjelmakauden 2000-2006. Maatalouden ja maaseudun kehitystä tarkastellaan vuodesta 1995 eteenpäin. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään maatilakohtaista aineistoa siten, että lähes jokainen yksittäinen maataloustukimaksu voidaan kohdentaa yksittäiselle maatilalle ja tuki­rahavirtoja voidaan heijastaa maatilan ominaispiirteisiin. Maatalouden ja maaseudun kehittämistukien rahavirtoja tarkastellaan alueittain sekä peilataan maatalouden ja maaseudun kehitykseltään erityyppisiin alueisiin. Aikaisempien tutkimusten perusteella selkeää alueellista eriytymistä ja erilaistumista maatalouden ja maaseudun kehityksissä on tunnistettu. Yleisesti maaseudun kehittäminen nähdään nykyään kokonaisvaltaisempana kuin aiemmin. Kuitenkin valtaosa YMP:n työkaluista on edelleen maatila­perustaisia, vaikka YMP:lla onkin monia alueellisia elementtejä. On yleisesti tunnistettu, että YMP ei ole ollut tähän mennessä tehokas työkalu alueellisen koheesion edistämisessä. Tämän tutkimuksen empiirisen analyysin tulokset osoittavat, että maa­talouden ja maaseudun muu sosioekonominen kehitys sekä näiden välinen suhde vaihtelivat huomattavasti alueiden välillä Suomessa. Lisäksi maatalouden alue­rakenteet sekä niiden kytkökset maaseudun kehitykseen ovat moniulotteisia. Yleisesti ottaen merkittävää korrelaatiota maatalouden ja maaseudun kehityksen väillä kuntatasolla Suomessa ei havaittu. Koska valtaosa maatalouden ja maaseudun kehittämistuista kanavoituu yksittäisille maa­tiloille, suurin osa tuesta kohdentuu eteläiseen ja läntiseen Suomeen, missä valtaosa maatiloista sijaitsee. Lisäksi tutkimuksen empiirisen analyysin mukaan vahvimman maatalouden kehityksen alueet saavat tukea niin maatilaa kohden kuin kokonaisuudessaan enemmän kuin muut alueet. Aluekehittämisen haasteet ovat kuitenkin suurimmat harvaan asutuilla maaseutualueilla itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. Sekä maatalouden että aluekehittämisen näkökulmasta nykyiset YMP:n ja tätä täydentävät kansalliset tuet eivät merkittävästi ole edistäneet Suomen maaseutualueiden yhdentävää kehitystä. Tutkimuksen tulokset tukevat aluelähtöisen ja alueellisesti räätälöidyn, kaikki maaseutualueiden toiminnot huomioivan maaseudun kehittämisen tarvetta erityyppisille alueille Suomessa.

The relationship between agricultural and rural development and the territorial impacts of agricultural policy are crucial issues from the viewpoint of rural development in both Finland and the whole European Union (EU). The EU's Common Agricultural Policy (CAP) has extended its objectives beyond sectoral policy and is increasingly concerned with the territorial development of rural areas. At the same time, the socioeconomic role of agriculture is undergoing transformation. This thesis has three main tasks. First, based on earlier studies and key theoretical concepts, the relationship between agricultural and rural development and the role of the CAP in the development of rural areas are studied. Secondly, the relationship between agricultural and rural development from a socioeconomic point of view in Finnish rural areas is explored. Thirdly, the allocation of the CAP and complementary national support payments in Finland is analysed. By examining the issues above, conclusions on agricultural and rural development policy are drawn. The empirical analysis is grounded on extensive statistical and register data. The data on agricultural and rural development support cover the EU's programming period 2000-2006. The time period used in the analyses of regional agricultural and rural development is from 1995 onwards. Furthermore, this thesis utilises farm-level data such that almost every single farm support payment can be allocated to a single farm and support flows can be related to farm characteristics. The money flows of agricultural and rural development support are related to the regions and types of rural municipalities. Based on the earlier studies, clear territorial dissociation and diversification of agricultural and rural development have been identified. In general, rural development is now understood in a more integrated way than earlier. However, while the CAP has now many territorial dimensions, a major part of support payments are still farm-based. It is generally acknowledged that the CAP has not been by far an effective tool to promote regional cohesion. The empirical results of this work show that agricultural and socioeconomic development in rural areas and their relationship varies remarkably between Finnish regions. In addition, the regional structures and developments of agriculture and their links to rural development are multidimensional. In general, there was no significant correlation between agricultural and rural development at municipal level in Finland. Because a major part of agricultural and rural development support is channelled into individual farms, the largest part of support is allocated to southern and western Finland where most farms are located. In addition, the regions with stronger agricultural development-based on the municipal-level analysis of this work-received more support in terms of support per farm and total support than other regions. However, the greatest challenges of regional development occur in the sparsely populated rural areas of eastern and northern Finland. From the standpoint of both agricultural and regional development, the current CAP and the complementary national support have not considerably promoted the uniform development of Finnish rural areas. The results of this thesis support the requirement of endogenous and tailor-made as well as integrated rural development policy for different regions of Finland.

v

2012

ok

MTT taloustutkimus

Doctoral Dissertation