Ympäristötuen ehdot ja maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus | Agri-Environmental Programme regulations and the easily soluble phosphorus concentration in soil

Tässä raportissa tarkastellaan, miten vuosina 1995-1999 toteutettu maatalouden ympäristöohjelma ja sen ympäristötuen ehtojen mukainen fosforilannoitus vaikuttivat maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuteen. Selvitys perustuu pitkäaikaisiin kenttäkokeisiin, maatilojen viljavuusanalyysiin ja simulaatiomallinnukseen. Väkilannoitteissa annetun fosforin määrä on vähentynyt Suomessa vuodesta 1990 lähtien lannoitussuositusten alenemisen takia. Ympäristötuen ehtojen mukainen fosforilannoitus, jota tarkennetaan viljavuustutkimuksen tulosten ja satotason perusteella, turvaa kasvien riittävän fosforinsaannin. Samalla tulee kuitenkin huolehtia maan riittävästä kalkituksesta ja seurata maan fosforitilan kehitystä viljavuustutkimuksen avulla. Ympäristötuen ehtojen enimmäismäärän mukainen fosforilannoitus ei yleensä laske maan fosforilukua viljavuusasteikon heikommassa päässä. Sen sijaan viljavuusasteikon yläpäässä fosforiluvut laskevat, kun lannoitetaan ympäristötuen ehtojen mukaan. Valtaosalla pelloista on edelleen niukasti helppoliukoista fosforia. Fosforiluku oli "korkea" tai "arveluttavan korkea" noin 10 prosentissa näytteitä vuosina 1995-1998. Väkilannoitteissa ja karjanlannassa levitettiin vuosina 1997 ja 1998 pelloille fosforia keskimäärin saman verran kuin viljavuustutkimukset edellyttivät eli 21 kiloa hehtaarille. Viljojen fosforilannoituksen perustaso on 15 kiloa hehtaarille. Niukasti fosforia sisältävillä mailla tämä lannoitusmäärä ei riitä. Seurauksena on ainakin pitkällä aikavälillä sadonmenetyksiä. Runsaasti fosforia sisältävillä mailla mainittu fosforimäärä saattaa olla kasvien kannalta tarpeeton. Sen sijaan viljavuustutkimuksen mukainen lannoitus on viljelykasvien tarpeen mukaista.

Mainly owing to the decrease in the amount of fertilization recommended, the use of phosphorus (P) in mineral fertilizers has declined in Finland by 60% since 1990, to the present level of 12 kg/ha. It is now feared that this substantial decrease in P fertilization will result in drop in yield. This study assesses the regulations of the Agri-Environmental Programme (1995-1999) concerning the use of P fertilization. The soil test P data show that the majority of fields in Finland have low or average P status. Only 10% of the samples tested showed high or excessive P in 1995-1998. The total amount of P in mineral fertilizers and manures is nowadays as high as the average P fertilization requirement deduced from soil testing (21 kg P/ha). The Agri-Environmental Programme has two P fertilization schemes. One is based on the yield level and soil testing data. The other is based on the basic level and depends on the crop alone. The basic level for cereals is 15 kg/ha, for potato 40 kg/ha and for sugar beet 30 kg/ha. Use of the basic level results in an inadequate supply of P to crop in soils with low P but in excess P in soils that are high in P. Instead, fertilization adjusted to yield level and soil testing meets the P need of the crop, and that scheme should therefore be strongly advocated in agricultural extension.

v

ok

Myynti MTT tietopalveluyksikkö