Ruokinnalliset mahdollisuudet parantaa typen hyväksikäyttöä maidontuotannossa

Tässä osassa selvitettiin typen hyväksikäyttöä maidontuotannossa. 55 kokeen ja 334 ruokinnan aineistossa se oli keskimäärin 28,1 %. Ruokintojen keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus oli 16 %, keskimääräinen kuiva-aineen syönti 19,5 kg ja väkirehun osuus keskimäärin 41,5 % kuiva-aineesta. Maito- ja valkuaistuotoksen vaikutus typen hyväksikäyttöön maidontuotannossa oli vähäinen. Sen sijaan siihen vaikutti selvästi ruokinnan raakavalkuaispitoisuus. Rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus ja pötsin valkuaistase olivat parempia typen hyväksikäytön vaihtelun selittäjiä kuin sulava raakavalkuaisen ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen pitoisuus. Typen eritykseen maidossa vaikuttivat eniten kokonaiskuiva-aineen ja typen saannit. Sonnassa ja maidossa olevan typen määrän suhde on likimain vakio. Tämän vuoksi ruokinnallisilla toimenpiteillä ei ole helppoa vaikuttaa sonnassa erittyvän typen määrään. Sen sijaan virtsassa erittyvän typen määrää voidaan rajoittaa hyvin, koska rehuannoksen typpipitoisuus ja sitä kautta lisääntynyt typen saanti vaikuttavat siihen voimakkaasti. Typen saantia voidaan käytännössä vähentää välttämällä liiallista typpilannoitusta ja liian aikaista rehun tekoa sekä korvaamalla osa nurmisäilörehusta vähemmän typpeä sisältävällä kokoviljasäilörehulla. Lisäksi typen saantiin vaikuttavat väkirehun ja sen valkuaispitoisuuden lisäykset pitäisi suhteuttaa maidontuotannon lisäyksiin eli huomioida vähenevä maidon ja maitovalkuaisen tuotoslisäys korkeilla väkirehumäärillä ja valkuaispitoisuuksilla.

Results from 55 milk production trials with 334 different diets were used to study the effects of animal and dietary factors on the efficiency of N utilisation in milk production and on N excretion in urine and faeces. All milk production and diet carbohydrate variables proved to be weak indicators of nitrogen utilisation, but both the concentrations and intakes of crude protein (CP) and the protein balance in the rumen (PBV) were the best single factors explaining N efficiency. Nitrogen utilisation efficiency did not markedly change at either higher or lower levels of concentrate. Increasing the protein content of concentrate decreased nitrogen utilisation - in spite of the high milk production response. Bivariate regression including dry matter (DM) and N intakes predicted the milk, faecal and urine output accurately within an experiment. Regression equations showed that a major proportion (0.83) of increases in N intake from increases in dietary CP content were excreted in urine, whereas at constant N intake, higher DM intake decreased urinary N losses. Because milk and faecal N outputs were highly correlated, the highest potentials decreasing N losses are linked with urine N excretion. The conclusion is that N losses can be reduced by lowering forage nitrogen content without decreasing its energy content. This can be attained by avoiding unnecessarily high N fertilisation and excessively early harvesting. To optimise protein utilisation, feeding with excessive supplementary protein should be avoided. Complementing both quantitatively and qualitatively the supply of amino acids from the basal diet will improve N utilisation in milk production without markedly compromising milk production.

v

ok

Myynti MTT Tietopalvelut

Methods of improving N utilisation through feeding strategies on dairy farms