Studies in bulk crosses between some beet strains | Juurikaskantojen välisistä risteytymistä

Inglés. In the years 1952—56 the present author allowed different beet strains at the Gullåker Plant Breeding Institute to hybridize. In the years 1953—57 these hybrids were compared in trials with regard to their yield performance and some other practical features with the parents. Altogether 34 hybrids were compared in 138 comparisons with the parents. The progeny generations gave on an average smaller root and dry matter yields than the parents. The dry matter percentage was lower in the progeny generation than in the parental generation. The roots were not much more branched in the progeny generation than in the parental generation. The position of the roots in the soil and the form of the roots were not negatively influenced by crossing. Nor was the percentage of bolters larger than in the parental generation. The hybrids in which more than three strains were involved showed a tendency to give larger root yields than the strains in which only two strains were crossed. A corresponding increase in dry matter was not obtained. Considerable differences were found in the combining abilities between different types and strains and it seems to be possible to find combinations which have better yield performances than the parents. The consequence of crossing for the seed testing in field is discussed.

Finlandés. Vuosina 1952 —56 tekijä on Gullåkerin kasvinjalostuslaitoksella suorittanut juurikaskantojen välisiä risteytyksiä, joista saatuja risteytymiä on kokeiltu ja tutkittu vertailevissa kokeissa mainitun kasvinjalostuslaitoksen koekentillä vuosina 1953–57. Näitä risteytymiä on verrattu vanhempiinsa, minkä lisäksi risteytymien F1- ja F2- sukupolvia on verrattu toisiinsa. Yhteensä on kokeiltu 34 erilaista risteytysyhdistelmää. Tutkimustuloksista ilmenee mm., että käytetyn aineiston risteytymät ovat keskimäärin antaneet pienemmän juurikas- ja kuiva-ainesadon kuin niiden vanhemmat. Myös kuiva-ainepitoisuus on ollut risteytymissä keskimäärin pienempi kuin vanhemmissa. Juurikkaiden haarakkuus ei keskimäärin ole ollut suurempi risteytymissä kuin vanhemmissa. Risteytys ei ole vaikuttanut epäedullisesti juurikkaiden muotoon eikä niiden kasvutapaan. Sama koskee myös ensimmäisen vuoden aaluvien lukumäärää. Huomattavia eroja eri risteytymien välillä on havaittu varsinkin juurikkaiden ja kuiva-aineen hehtaarisatoihin nähden. Niinpä esimerkiksi barreskantojen väliset risteytymät ovat olleet vanhempiinsa verrattuina huomattavasti paremmat kuin käytettyjen valkoisien rehusokerijuurikaskantojen väliset risteytymät. On luultavaa, että voidaan löytää näitä vielä paljon parempiakin risteytysyhdistelmiä, mikäli käytetään hyväksi suurempaa aineistoa sekä etsitään ja kokeillaan kaikkein parhaiten yhdistymiskykyisiä perheitä. F1-sukupolvi on antanut suuremman sekä juuri- että kuiva-ainesadon kuin F2-sukupolvi. Väriltään vanhemmista poikkeavien taimien ja aaluvien lukumäärä on ollut huomattavasti suurempi F1-sukupolvessa kuin F2-sukupolvessa. Kokeissa on vertailtu keskenään risteytymiä, jotka on rakennettu risteyttämällä keskenään eri määriä kantoja (2, 3 tai > 3). Vertailuista ilmenee, että tutkitut risteytymät eivät eroa toisistaan paljoakaan kuiva-ainesatoon nähden. Toisaalta juurisato näyttää olleen suurempi sellaisilla risteytymillä, joita rakennettaessa on risteytetty useampia kuin kolme kantaa keskenään, kuin sellaisilla, joiden valmistukseen on käytetty vain kahta kantaa.