Bipolaris sorokiniana on barley seed in Finland | Bipolaris sorokiniana-sienen esiintyminen ohran siementavarassa Suomessa

Inglés. Bipolaris sorokiniana is reported as a common fungus in commercially grown barley seed in Finland with possible economic importance. In 1974, when 200 samples of barley seed were surveyed the fungus was identified in 60 per cent of samples. The three following years the incidence was 19, 29 and 38 %. The mean per cent seeds infected was 3.8, 1.3, 1.2 and 1.9 respectively. The highest recorded individual % was 92. The most severely infected cultivar was Paavo each year. In most cases only the seed cover was invaded by the fungus but also infection in the embryo and the cell leyers surrounding it was observed. Such severely infected seeds did not germinate or the seedlings were readily infected after germination. B. sorokiniana was less frequent in the western parts of the country. Field experiments in 1972—1979 confirmed the same varietal susceptibility which was found by the survey of commercial samples of barley seed. High rainfall and relative humidity in July and August were the main factors associated with increased seed infection incidence.

Finlandés. Bipolaris sorokiniana (syn. Helminthosporium sativum, koteloaste Cochliobolus sativus) todettiin yleiseksi ja potentiaalisesti haitalliseksi sieneksi ohran siementavarassa vuosina 1972—1979 Helsingin yliopiston kasvipatologian laitoksella suoritetuissa tutkimuksissa. Vuosina 1974—1977 tutkittiin 649 siementavaraksi tarkoitettua ohraerää, joista sienen tartuttamiksi todettiin aikajärjestyksessä 60, 19, 29 ja 38 %. Infektoituneita jyviä oli vastaavasti keskimäärin 3.8, 1.3, 1.2 ja 1.9 % tutkituista. Lajikkeiden välillä oli selviä alttiuseroja, Paavo oli infektoitunein kaikkina vuosina ja yleisesti viljelty Otra tervein. Selviä eroja kaksi- ja monitahoisten lajikkeiden alttiudessa ei todettu. Sientä esiintyi maan länsiosissa jonkin verran vähemmän kuin muualla. B. sorokiniana esiintyi useimmiten rihmastona siemenkuoressa, mutta monissa tapauksissa se oli infektoinut myös alkion ja sen läheiset solukerrokset, mikä aiheutti siemenen itämättömyyden tai oraan sairastumisen heti itämisen jälkeen. Vuosina 1972—1979 tutkittujen kenttäkokeiden satonäytteiden tulokset tukivat otannalla saatuja tuloksia. Koska sieni infektoi jyväsadon sekundäärisesti tuulen mukana leviävien kuromien välityksellä, sen runsaus siemenissä kytkeytyi erityisesti heinä- ja elokuun sademääriin, suhteelliseen ilmankosteuteen ja myös kasvustojen lakoisuuteen. Erityisen kuivissa olosuhteissa sieniei infektoinut kypsyvää jyväsatoa lainkaan. Sienen todellinen merkitys siemenlevintäisenä taudinaiheuttajana riippuu jyvien infektoituneisuusasteesta; onko sieni vain siemenkuoressa, vaiko myös alkiossa. Pelkän siemenkuoritartunnan saanut kylvösiemen voidaan puhdistaa tehokkaasti taudinaiheuttajasta elohopeapitoisella valmisteella peittaamalla. Toimenpide rajoittaa osaltaan myös sienen lisääntyvää haitallisuutta maalevintäisenä taudinaiheuttajana.