Weed occurrence in Finnish coastal regions: a survey of organically cropped spring cereals

Inglés. Weed communities of organically cropped spring cereal stands in the southern and the northwestern coastal regions of Finland (= south and northwest, respectively) were compared with respect to number of species, frequency of occurrence, density and dry weight. Regional specialization of agricultural production along with differences in climate and soil properties were expected to generate differences in weed communities between south and northwest. Total and average numbers of species were higher in the south than in the northwest (33 vs. 26 and 15.6 vs. 10.0, respectively). Some rare species (e.g. Papaver dubium) were found in the south. Fumaria officinalis and Lamium spp. were found only in the south. The densities and dry weights of Lapsana communis, Myosotis arvensis, Polygonum aviculare, Tripleurospermum inodorum and Vicia spp. were higher in the south, while the densities and dry weights of Elymus repens, Persicaria spp. and Spergula arvensis were higher in the northwest. Total density of weeds did not differ between south and northwest (average = 565 vs. 570 shoots m-2, respectively). Total dry weight of weeds was higher in the northwest compared with the south (average = 1594 vs. 697 kg ha-1, respectively), mainly due to the high dry weight of E. repens. The only variable that was dependent on the duration of organic farming was weed density in the south. The abundance of nitrophilous in relation to non-nitrophilous weed species was higher while the abundance of perennial ruderal and grassland weed species was lower compared with previous weed surveys. This can be regarded as the result of increasing cropping intensity on organic farms in Finland. Different weed communities call for the application of specific target-oriented weed management in the respective coastal regions.;

Finlandés. Tutkimuksessa vertailtiin eteläisen (Itä-Uusimaa, Uusimaa,Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa) ja Pohjanmaan rannikkoalueiden luonnonmukaisesti viljeltyjen kevätviljapeltojen rikkakasviyhteisöjä. Alueet eroavat toisistaan maataloustuotannon erikoistumisen, ilmaston ja maaperän suhteen. Näiden tekijöiden odotettiin aiheuttavan eroja rikkakasviyhteisöjen lajimääriin sekä lajien esiintymisfrekvensseihin, tiheyksiin ja kuivapainoihin. Sekä lajien kokonaismäärä että keskimääräinen lajimäärä olivat suurempia eteläisellä rannikkoalueella kuin Pohjanmaalla (33 vs. 26 ja 17,3 vs. 10,8). Eteläiseltä rannikkoalueelta löydettiin joitakin harvinaisia lajeja (esim. ruisunikko), ja joitakin yleisiä lajeja tai sukuja, kuten peltoemäkki ja peipit, tavattiin ainoastaan etelästä. Linnunkaalin, peltolemmikin, pihatattaren, peltosaunion ja virnojen tiheydet ja kuivapainot olivat suuremmat eteläisellä rannikkoalueella, kun taas juolavehnän, ukontattarien ja peltohatikan tiheydet ja kuivapainot olivat suuremmat Pohjanmaan rannikolla. Rikkakasvien kokonaistiheys ei eronnut tutkimusalueiden välillä (565 vs. 570 versoa m-2). Sen sijaan kokonaiskuivapaino oli suurempi Pohjanmaalla kuin eteläisellä rannikkoalueella (1594 vs. 697 kg ha-1), mikä paljolti johtui suuresta juolavehnän määrästä Pohjanmaalla. Ainoastaan eteläisellä rannikkoalueella rikkakasvitiheys vaihteli luomuviljelyn keston mukaan. Aiempiin kartoituksiin verrattuna typpeä suosivat rikkakasvilajit olivat runsaampia, kun taas nurmipitoisessa viljelykierrossa yleisten monivuotisten rikkakasvilajien runsaus oli alhaisempi. Tämä johtunee luomuviljelyn tehokkuuden noususta Suomessa. Rikkakasviyhteisöjen alueelliset ominaispiirteet pitäisi ottaa huomioon suunniteltaessa rikkakasvien torjuntaa.