Pests and diseases in a changing climate a major challenge for Finnish crop production

Inglés. A longer growing season and higher accumulated effective temperature sum (ETS) will improve crop production potential in Finland. The production potential of new or at present underutilised crops (e.g. maize (Zea mays L.), oilseed rape (Brassica napus L.), lucerne (Medicago sativa L.)) will improve and it will be possible to grow more productive varieties of the currently grown crops (spring wheat (Triticum aestivum L.), barley (Hordeum vulgare L.), oats (Avena sativa L.)). Also cultivation of autumn sown crops could increase if winters become milder and shorter, promoting overwintering success. Climatic conditions may on the other hand become restrictive in many ways. For example, early season droughts could intensify because of higher temperatures and consequent higher evaporation rates. Current low winter temperatures and short growing season help restrict the development and spread of pests and pathogens, but this could change in the future. Longer growing seasons, warmer autumns and milder winters may initiate new problems with higher occurrences of weeds, pests and pathogens, including new types of viruses and virus vectors. Anoxia of overwintering crops caused by ice encasement, and physical damage caused by freezing and melting of water over the fields may also increase. In this study we identify the most likely changes in crop species and varieties in Finland and the pest and pathogen species that are most likely to create production problems as a result of climate change during this century.;

Finlandés. Ilmastonmuutoksella on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia Suomen kasvintuotannolle. Kun ilmasto lämpenee, kasvukausi pitenee ja kasvukauden aikainen lämpösumma kasvaa. Viljelyyn voidaan ottaa uusia kasvilajeja ja lajikkeita, joiden menestystä Suomessa on tähän asti rajoittanut liian lyhyt kasvukausi ja liian pieni lämpösumma. Ilmaston lämmetessä voidaan viljellä isommalla alalla mm. rapsia, sinimailasta ja rehumaissia. Nykyisin viljeltävistä kasveista voidaan ottaa käyttöön niiden syysmuotoja ja satoisampia pidemmän kasvukauden lajikkeita. Alkukasvukauden kuivuus tulee kuitenkin tulevaisuudessakin rajoittamaan kasvintuotantoamme. Syysmuotoiset viljelykasvilajikkeet tuovat helpotusta tähän, sillä ne voivat käyttää alkukasvussaan hyväkseen talven sateiden ja lumen sulamisvesien tuomaa kosteutta. Syysmuotoiset viljelykasvit ovat tärkeitä pellon kasvipeitteisyyden ylläpitäjiä ja siten eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen estäjiä, mutta saattavat tuoda omat ongelmansa kasvinsuojeluun. Kasvipeitteisellä pellolla voivat eri viljelykasvien tuholaiset viihtyä yhä paremmin, kun talvet leudontuvat ja muuttuvat sateisimmiksi. Pidempi kasvukausi ja kovien pakkasten väheneminen luovat paineita lisääntyneelle kasvinsuojelulle. Kasvintuhoojien, kuten kirvojen, mukanaan kuljettamat virukset tulevat luultavimmin myös yleistymään, kun niitä kuljettavien tuholaisten elinolot paranevat ja niiden määrä lisääntyy. Kun syyskylvöisten kasvien viljely yleistyy, myös kasvinsuojelutoimet tulevat yhä enemmän ajoittumaan syksyyn, mikä lisää torjunta-aineiden huuhtoutumisriskiä sateisen ja leudon talven aikana. Kemiallisen kasvinsuojelun aiheuttamia kuluja ja ympäristöriskejä voidaan vähentää tehokkailla hälytysjärjestelmillä, tuholaisten ja tautien seurannalla ja siihen liittyvällä täsmätorjunnalla, sopivilla viljelykierroilla ja kestävillä kasvilajikkeilla.