Mothers' perceptions of complementary feeding and the influence of context on child feeding practices : qualitative study in rural area of Southern Benin | Äitien käsityksiä lasten lisäruokinnasta ja kontekstin vaikutus ruokavalintoihin : laadullinen tutkimus Etelä-Beninin maaseudulla

Malnutrition in early life has long-lasting and irreversible consequences, and it is estimated to be the cause of nearly half of the deaths in children under the age of five. Most child undernutrition occurs in the period of complementary feeding, when breast milk is gradually being replaced by complementary foods. Undernutrition is caused by inadequate nutrient and energy intakes and diseases that result from poor feeding practices. Complementary feeding includes a complex set of behaviours and decisions, which are in turn influenced by a vast number of determinants, such as caregiver s knowledge and skills, time constraints, social support system and community context. The aim of this study is to qualitatively investigate mothers perceptions of complementary feeding and to evaluate the influence of household and community context on complementary food choices in rural area of Southern Benin. Child undernutrition is extremely prevalent in Benin, and 45 % of children under the age of five are chronically malnourished. Two remote rural villages in the Mono region of Benin were selected for the study. The sample consisted of mothers who had a child aged 6 to 24 months. Purposeful sampling was used. Data was collected through individual interviews with structured and open-ended questions (n=30) and six focus group discussions. Four groups were organised for caregivers (n=34) and two for healthcare and social workers in the region (n=13). Translated and transcribed data was systematically coded with the Atlas.ti program and analysed using qualitative content and thematic analysis. The analysis was inductive and data-driven. Data and methodological triangulation were used in order to evaluate the validity and credibility of data, which was collected using different research methods. Young children in the villages were not fed according to WHO recommendations. Complementary foods lacked variety and especially animal-source foods were limited. Children were usually fed maize gruel or porridge, which were seldom supplemented with more nutritious ingredients. Four themes were formed of the determinants of feeding practices: maternal knowledge framework, child characteristics, household context and community context. Mothers had several ways to rationalise why certain foods were better than others. Mothers considered macaroni, maize gruel and porridge to be the most suitable and healthy foods for young children. However, mothers also valued locally available, more nutritious products, such as eggs, beans and green leafy vegetables. No food taboos concerning feeding of young children existed in the villages. Children started eating family foods from a very early age, and separate foods were hardly ever prepared for them. Mothers made many feeding decisions based on children s behaviour, cues and development level. Mothers seemed to have quite a lot of power over infant feeding decisions on the household level, but also the older generation and fathers influenced feeding choices. Fathers decided how money was spent in the household and grandmothers tried to maintain the traditional ways of child care. The main reason for poor feeding practices was poverty, which limited the choice of foods and the time mothers had for child care. Rural migration led to fathers being absent from families, increasing mothers work burden. These results suggest that there are several possible barriers and also enablers of optimal complementary feeding in the study villages.

Varhaisella virheravitsemuksella on pitkäkestoisia ja peruuttamattomia seurauksia. Se aiheuttaa miltei puolet alle viisivuotiaiden lasten kuolemista maailmassa. Suurin osa lasten aliravitsemuksesta ilmenee, kun heille aletaan yksinomaisen imetyksen jälkeen antaa lisäruokia. Aliravitsemus johtuu riittämättömästä energian ja ravintoaineiden saannista sekä huonoista ruokintatavoista aiheutuvista sairauksista. Lisäruokintatapoihin ja ruokien valintaan vaikuttavat lukuisat eri tekijät, kuten hoivaajan tieto ja taidot, käytettävissä oleva aika, sosiaaliset turvaverkostot ja paikallinen konteksti. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia laadullisesti äitien käsityksiä lasten lisäruokinnasta sekä arvioida kotitalouden ja yhteisöjen tasolla vaikuttavien tekijöiden merkitystä ruokien valintaan Etelä-Beninin maaseudulla. Lasten aliravitsemus on erittäin yleistä Beninissä: jopa 45 % alle viisivuotiaista lapsista on kroonisesti aliravittuja. Tutkimukseen valittiin kaksi syrjäistä maalaiskylää Monon maakunnasta. Harkinnanvaraista otantaa käyttämällä tutkimukseen rekrytoitiin äitejä, joilla oli 6 24 kuukauden ikäinen lapsi. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, joissa oli strukturoituja ja avoimia kysymyksiä (n=30). Lisäksi toteutettiin kuusi fokusryhmäkeskustelua; kaksi äideille (n=34) ja kaksi alueen terveys- ja sosiaalityöntekijöille (n=13). Litteroitu ja käännetty aineisto koodattiin systemaattisesti Atlas.ti-ohjelmalla ja analysoitiin aineistolähtöisesti sisältö- ja teema-analyysillä. Aineisto- ja metodologiatriangulaatiota käytettiin eri menetelmillä kerätyn aineiston luotettavuuden ja uskottavuuden arviointiin. Lasten ruokinta ei ollut Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten mukaista. Lisäruoat olivat yksipuolisia, ja erityisesti eläinperäisiä ruokia oli lasten ruokavaliossa vähän. Lapsille syötettiin lähinnä maissivelliä tai -puuroa, joihin harvoin lisättiin ravintoarvoa parantavia raaka-aineita. Aineistosta muodostettiin neljä teemaa, jotka kuvaavat lisäruokintaan vaikuttavia tekijöitä: äitien tiedon viitekehys, lapsen ominaisuudet, kotitalouksien konteksti ja yhteisöjen konteksti. Äideillä oli monia perusteluja sille, miksi jotkin lisäruoat olivat parempia kuin toiset. Äitien mielestä makaroni sekä maissivelli ja -puuro olivat lapsille sopivinta ja terveellisintä ruokaa. He arvostivat myös paikallisesti saatavilla olevia, ravintoarvoltaan hyviä ruokia, kuten papuja, munia ja vihreitä lehtivihanneksia. Kylissä ei havaittu lisäruokintaan vaikuttavia ruokatabuja. Lapsille ei yleensä tehty omia ruokia, vaan he alkoivat syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe jo hyvin varhain. Äidit tarkkailivat lasten kehitystä ja käyttäytymistä ja tekivät ruokintapäätöksiä niihin perustuen. Äideillä oli melko paljon vaikutusvaltaa lasten ruokintaan kotitalouksissa, mutta myös isät ja isoäidit vaikuttivat ruokavalintoihin. Isät päättivät miten perheissä käytettiin rahaa, ja isoäidit puolustivat perinteisiä lastenhoitotapoja. Merkittävin lasten ruokintaa heikentävä tekijä oli köyhyys, joka rajoitti ruokien saatavuutta ja äitien aikaa lasten hoitamiseen. Isien työperäinen muutto lisäsi äitien työmäärää kotitalouksissa. Näiden tulosten perusteella tutkimuskylissä on useita esteitä ja kannusteita suositusten mukaiselle lasten lisäruokinnalle.