Suomen ruokaturvan ja elintarvikehuollon nykytila ja tulevaisuuden näkymät

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Suomen ruokaturvan ja huoltovarmuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä osana Euroopan unionin yhteisiä markkinoita sekä muuttuvia globaaleja ruokamarkkinoita. Ruokaturvaa on lähestytty tutkimuksessa useista eri näkökulmista ja teoriaa, aineistoja ja havaintoja yhdistämällä pyritty hahmottamaan keskeisiä yleisiä teemoja ja muodostamaan johtopäätöksiä keskustelun alustukseksi. Kotimaisen tuotannon ja kulutuksen suhteeseen perustuvat luvut kansallisesta elintarvikeomavaraisuudesta osoittavat, että Suomen maatalous kykenee normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin varsin hyvin. Pelkästään maatalouden omavaraisuuslukuihin tuijottaminen jättää kuitenkin huomiotta sen, että kotimainen maatalous itsessään on riippuvainen useista tuontipanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineesta, rehuvalkuaisesta ja työkoneista. Näin ollen omavaraisuusaste heijasteleekin pikemmin Suomen maatalouden yleistä kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla kuin ruokaturvan tasoa. Kotimaista maataloustuotantoa ja jalostusta voidaan pitää tärkeänä osaamisen säilyttämisen ja resurssien kannalta sekä sitä varten, että tuotantoa pystyttäisiin lisäämään mahdollisissa kriisitilanteissa, esim. tuontihyödykkeiden hankintavaikeuksien pitkittyessä. Tuotannon väheneminen tiettyä "kriittistä massaa" pienemmäksi saattaisi johtaa alan teollisuuden infrastruktuurin katoamiseen ja siihen, että tuotantokapasiteetti menettäisi nopeasti elinkelpoisuutensa. Ruokaturvan säilyttämisessä on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin maataloudesta. Erityisen välttämätöntä on, että Suomen elintarvikeketjua tukeva logistinen järjestelmä ja infrastruktuuri ovat kestävällä pohjalla. Niin sanottuun lean-filosofiaan eli mataliin varastomääriin ja viime hetkessä täydennettävään varastointiin perustuva logistinen järjestelmä, jonka varassa Suomen elintarvikesektori toimii, on altis esimerkiksi äärimmäisistä sääilmiöistä, tietoteknisten järjestelmien ongelmista, energia- ja polttoainetarjonnan katkoksista tai toimitusjärjestelmien ongelmista johtuville häiriöille. Elintarvikehuollon haavoittuvuudet, riskit ja uhkat ovatkin yhä enemmän yleisiä ja yhtäläisiä muiden tuotanto- ja palveluketjujen kanssa. Niinpä ne toimet, joita tehdään esimerkiksi energian, erityisesti sähkön, huoltovarmuuden sekä sähköisen että liikenne-infrastruktuurin ja pandemiavalmiuden varmistamiseksi, edesauttavat myös elintarvikeketjun selviytymiskykyä. Suomen ruokaturva on myös vahvasti kytköksissä globaaliin tuotantoon. Suomella on rikkaana maana ja osana toimivaa kaupankäyntijärjestelmää hyvät edellytykset hankkia riittävästi elintarvikkeita maailman ruokamarkkinoilta, mikäli oma tuotanto ei poikkeusolosuhteissa riitä tyydyttämään kotimaista kysyntää.

The goal of this study was to assess the current situation and future prospects of Finland's food security and maintenance and supply security as part of the European Union's common market and the changing global food market. The study approaches food security from several different aspects and, by combining theory, materials and observations, aims to piece together common key themes and form conclusions to act as groundwork for dialogue. The figures on national foodstuff self-sufficiency based on the relation between domestic production and consumption show that in normal conditions, Finnish agriculture is able to meet the needs of the consumers rather well. However, simply looking at the self-sufficiency figures of agriculture fails to take into account the fact that domestic agriculture itself is dependent on several imported resources such as fertilisers, fuel and work machines. The degree of self-sufficiency thus more reflects the general competitiveness of Finnish agriculture in the domestic and international markets than the level of food security. However, domestic agricultural production and processing can be considered to be important with regard to maintaining know-how and resources, and for the purpose of increasing production should a crisis occur, for instance, in case of protracted difficulty in acquiring imported goods. Reduction of production below a certain 'critical mass' might lead into the industry infrastructure vanishing and the production capacity rapidly losing its viability. However, maintaining food security involves much more than just agriculture. A matter of particular importance is to have the logistical system and infrastructure supporting Finland's food supply chain on a sustainable level. The logistical system based on so-called lean philosophy, or small stockpiles and restocking at the last possible moment, on which the Finnish food sector operates is vulnerable to disruptions caused by, for example, extreme weather conditions, IT system failures, interruptions to fuel and other energy supplies or problems in delivery systems. The vulnerabilities, risks and threats of food supply are increasingly common and shared with other production and service chains. Thus, the measures taken to ensure, for instance, supply security for energy, electricity in particular, electrical and transport infrastructures and readiness for pandemics also increase the survivability of the food supply chain. Finland's food security is also strongly linked to global production. As a rich country that is part of a functional system of international commerce, Finland is in a good position to acquire a sufficient amount of foodstuffs from the global food market if its own production is insufficient in exceptional conditions to satisfy domestic demand.

v

ok