Utilisation of reactive lysine from meat and bone meals of different ash content by growing-finishing pigs

Kasvatuskokeessa selvitettiin, miten soijarouheen korvaaminen tuhkapitoisuudeltaan erilaisilla lihaluujauhoilla vaikuttaa sikojen tuotantotuloksiin ja teuraslaatuun, kun rehuseokset optimoitiin käyttökelpoisen lysiinin perusteella. Lysiinin käyttökelpoisuus määritettiin kemiallisesti 1-fluoro-2,4-dinitrobentseeni (FDNB) -menetelmällä. Tutkittavissa lihaluujauhoissa oli 205 ja 349 g tuhkaa/kg ja ne valmistettiin kuivasulatusmenetelmällä. Kokeessa oli mukana 50 sikaa, jotka jaettiin viiteen yhtä suureen ryhmään ja kasvatettiin yksilökarsinoissa 25 kilon alkupainosta noin 100 kilon loppupainoon. Kontrollina olleen ohra-soijarouheseoksen soijarouheen sulavasta raakavalkuaisesta korvattiin 33 tai 67% tuhkapitoisuudeltaan erilaisilla lihaluujauhoilla. Rehuseoksissa oli 7 g FDNB-reaktiivista lysiiniä/rehuyksikkö (ry). Rehuseosten kokonaissulavuudet määritettiin merkkiainemenetelmällä 3., 6., 9. ja 12. koeviikolla, jolloin siat painoivat 30, 44, 65 ja 85 kg elopainoa. Teurastuksen yhteydessä kyljysselästä otettiin näytteet silavan rasvahappokoostumuksen ja lihan aistinvaraisen laadun määrittämistä varten. Sikojen päiväkasvu ja rehun hyväksikäyttö oli ohra-soijarouheruokinnalla parempi kuin lihaluujauhoruokinnoilla. Päiväkasvu hidastui suoraviivaisesti, kun lihaluujauhon osuus rehuseoksessa kasvoi. Siat kasvoivat matalatuhkaista lihaluujauhoa sisältäneillä ruokinnoilla hitaammin kuin runsastuhkaista lihaluujauhoa sisältävillä ruokinnoilla. Heikentyneiden tuotantotulosten perusteella FDNB-reaktiivinen lysiini yliarvioi lihaluujauhojen käyttökelpoisen lysiinin määrää soijarouheeseen verrattuna, mikä todennäköisesti johtui raaka-aineiden välisistä eroista reaktiivisen lysiinin imeytymisessä. Rehun kokonaissulavuus parani sikojen elopainon kasvaessa muutoksen ollessa suurin elopainovälillä 44-65 kg. Lihaluujauho muutti selkäsilavan rasvahappokoostumusta siten, että öljyhapon osuus rasvahapoista kasvoi selvästi. Muutos havaittiin myös silavan pehmenemisenä. Lihaluujauhoruokinnat eivät vaikuttaneet haitallisesti lihan syöntilaatuun.

A growth experiment was conducted using 50 pigs (25-100 kg) to evaluate the use of meat and bone meals of different ash content as a substitute for soyabean meal (SBM) for growing pigs and the potential of 1-fluoro-2,4-dinitrobenzene (FDNB) reactive lysine in diet formulation. The control diet consisted of barley and SBM. For test diets, either 33 or 67% of SBM was replaced with meat and bone meal of low (ML, 205 g ash/kg) or high (MH, 349 g ash/kg) ash content. SBM, ML33, ML67, MH33 and MH67 diets contained 7.8, 7.8, 8.2, 7.8 and 7.9 g FDNB-reactive lysine/feed unit (feed unit is equivalent to 9.3 MJ NE), respectively. For these diets, average daily live weight gains (ADG) were 859, 830, 805, 854 and 813 g/d with feed conversion ratios of 2.25, 2.40, 2.41, 2.31 and 2.44feed units/kg, respectively. Pigs fed the SBM diet grew faster (P<0.01) and utilised feed more efficiently (P<0.001) than those offered ML and MH diets. The ADG decreased (P<0.001) with increasing meat and bone meal dietary inclusion. These results indicate that FDNB-reactive lysine is unsuitable for diet formulation as it may be incompletely absorbed. Faecal digestibilities of nutrients in the experimental diets were determined at live weights of 30, 44, 64 and 85 kg, respectively. Mean digestibility of crude protein (CP) was 74, 74, 68, 75 and 72%, while that of crude fat (CF) was 44, 55, 51, 48 and 41%, for SBM, ML33, ML67, MH33 and MH67 diets, respectively. Faecal digestibilities of CP and CF increased with live weight, with the largest increase being observed between 44 and 65 kg. Increased replacement of SBM with ML or MH increased back fat oleic acid content (P<0.01), decreased back fat firmness (P<0.05) but had little influence on palatability.

v

ok

Tuhkapitoisuuden vaikutus lihaluujauhon reaktiivisen lysiinin hyväksikäyttöön lihasioilla