Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet : Hedelmä- ja marjakasvit

Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vastaa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta sekä ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Niinpä myös kansalaiset ja yhdistykset ovat ohjelman toteuttamisessa tärkeitä. Hedelmä- ja marjakasvien pitkäaikaissäilytyksen ohjeet palvelevat geenivarojen säilytyksen käytännön toteutusta. Ne on laadittu Suomessa perinteisesti kasvatetuille hedelmä- ja marjakasvilajeille sekä -suvuille, joita ovat esimerkiksi mansikat (Fragaria), omenat (Malus), luumu ja kriikuna (Prunus domestica), hapankirsikka (Prunus cerasus), päärynä (Pyrus), mustaherukka (Ribes nigrum), puna- ja valkoherukka (Ribes rubrum -ryhmä), karviainen (Ribes uva-crispa) ja vadelma (Rubus idaeus). Ohjeissa huomioidaan myös jotkin uudemmat ja vähemmän viljellyt lajit ja suvut kuten tuomipihlajat (Amelanchier), aroniat (Aronia), ruusukvittenit (Chaenomeles), tyrni (Hippophaë rhamnoides), mustavadelma (Rubus allegheniensis), mesimarja (Rubus arcticus), lakka (Rubus chamaemorus), pihlajat (Sorbus) ja pensasmustikat (Vaccinium). Pitkäaikaissäilytysohjeissa selvitetään MTT:n hedelmä- ja marjakasvikokoelmien nykyinen kattavuus, ja niissä on esitetty tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilyttämiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmukaiseksi rajaamiseksi. Ohjeistukset palvelevat myös käsikirjana muun muassa kenttäkokoelmia perustettaessa ja uudistettaessa sekä muita, vaihtoehtoisia säilytystapoja valittaessa. Nykyään hedelmä- ja marjakasveja säilytetään miltei yksinomaan kenttäkokoelmina, sillä eri lajeille soveltuvat kryosäilytysmenetelmät ovat pääosin vielä kehitteillä ja säilyttämiseen tarvittavat laitteistot on vasta hankittu. Tavoitteena on, että arvokkain materiaali jää tulevaisuudessa myös kryosäilytykseen, sillä kenttäkokoelmassa aineistot ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja vaihteleville sääolosuhteille. Joidenkin lajien kohdalla aineistojen säilyttäminen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro on tarkoituksenmukaista.

The Finnish National Programme for Plant Genetic Resources was established in 2003 to facilitate the conservation of agricultural and forest genetic resources in Finland. MTT Agrifood Research Finland is responsible for the coordination of the programme and for the preservation of field and horticultural crop genetic resources. According to the new Finnish constitution of 1995, all citizens and organizations are responsible for nature, its diversity, the environment and Finnish cultural heritage, and thus all contribute to the realization of the programme. The guidelines for the long-term preservation of fruits and berries describe the practical implementation of the gene resource preservation. Guidelines are given for those fruit and berry species/genera that are traditionally grown in Finland, such as strawberries (Fragaria), apples (Malus), plum and bullace (Prunus domestica), sour cherry (Prunus cerasus), pear (Pyrus), black currant (Ribes nigrum), red and white currant (Ribes rubrum group), gooseberry (Ribes uva-crispa), red raspberry (Rubus idaeus), as well as some more recent and less commonly cultivated species/genera, such as saskatoon (Amelanchier), chokeberry (Aronia), Japanese quinces (Chaenomeles), sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides), blackberry (Rubus allegheniensis), arctic bramble (Rubus arcticus), cloudberry (Rubus chamaemorus), sweet rowanberry (Sorbus) and blueberries (Vaccinium). The guidelines describe the present scope of MTT s fruit and berry clone archives, list the necessary measures for the preservation of genetic resources, and present the criteria for selecting material to be preserved. Instructions are included for the establishment and renewal of clone archives and for selecting alternative preservation methods. At present, fruit and berry collections are preserved almost exclusively in clone archives; species-specific cryopreservation applications are still under development and the equipment required for the preservation has only recently been acquired. For the future, plans call for the most valuable material to be cryopreserved, because open-air clone archives are subject to disease, pests and variable weather conditions. In some cases, maintaining plant material under slow growth conditions in vitro is appropriate.

v

ok

Myynti MTT, Tietopalvelut 31600 Jokioinen

Guidelines for long-term preservation of Finnish plant genetic resources : Fruits and berries