Formic acid treated whole crop barley and wheat silages in dairy cow diets: effects of crop maturity, proportion in the diet, and level and type of concentrate supplementation

Kolmessa lypsylehmien ruokintatutkimuksessa tutkittiin nurmisäilörehun osittaista korvaamista kokoviljasäilörehulla. Kokeissa käytettiin taikinatuleentuneena korjattua ohraa tai kevätvehnää, joiden kuiva-ainepitoisuus vaihteli välillä 300-450 g kg-1. Kaikki rehut säilöttiin laakasiiloon tai torniin ja säilönnässä käytettiin muurahaishappopohjaista säilöntäainetta (5 l t-1). Ruokintakokeissa tutkittiin säilörehujen lisäksi myös rehujen energia- ja valkuaistäydennystä. Kokeessa I nurmisäilörehua korvattiin ohrasäilörehulla eri ruokinnoissa 0, 200, 400 tai 600 g kg-1 kuiva-ainetta (KA). Säilörehun lisäksi lehmät saivat päivittäin 10 kg väkirehua, joka sisälsi rypsirouhetta 0 tai 2 kg. Kokeessa II ohra korjattiin kolmena kertana (O1, O2, O3) viikon välein. Jokaista ohrasäilörehua syötettiin seoksena nurmisäilörehun kanssa ja ohrasäilörehun osuus karkearehusta oli 400 g kg-1 KA. Lisäksi O2-kokoviljasäilörehua ja nurmisäilörehua syötettiin ainoana karkearehuna. Väkirehuina (11 kg/pv) verrattiin viljapohjaista kotiseosta ja kaupallista täysrehua, jonka tärkkelyspitoisuus oli pienempi kuin kotiseoksen. Kokeessa III puolestaan sekä ohra että kevätvehnä korjattiin kahden viikon välein. Kokoviljasäilörehu syötettiin nurmisäilörehun kanssa seoksena, jossa kokoviljasäilörehun osuus oli 400 g kg-1 KA. Ruokintoja täydennettiin kahdella eri väkirehumäärällä (vanhemmat lehmät 9 tai 14 kg/pv, ensikot 7,2 ja 11,2 kg/pv). Sekä nurmisälörehujen että kokoviljasäilörehujen käymislaatu oli hyvä. Vuosien väliset erot sääolosuhteissa sekä viljan kehitysaste vaikuttivat tähkän osuuteen kasvissa ja sen kautta sokerin, tärkkelyksen ja kuidun (NDF) pitoisuuksiin kokoviljasäilörehuissa. Kokoviljasäilörehun lisääminen ruokintaan huononsi rehuannoksen sulavuutta. Vaikutuksen voimakkuus riippui nurmirehun sulavuudesta ja kokoviljarehun osuudesta seoksessa. Kokovilja- ja nurmiseoksen syöttäminen ei kuitenkaan vähentänyt rehun syönnin kokonaismäärää. Tästä johtuen maitotuotos ei muuttunut tai tuotos jopa hieman lisääntyi kokeissa II ja III verrattuna nurmisäilörehuruokintaan. Sen sijaan kokeessa I maitotuotos väheni, kun kokoviljasäilörehun osuus karkearehusta oli 400 tai 600 g kg-1 KA. Tutkitut ohran kehitysasteet vaikuttivat hyvin vähän maitotuotokseen, mutta kevätvehnän korjuun siirto taikinatuleentumisvaiheen loppupuolelle lisäsi tuotosta. Väkirehuvaihtoehtojen välillä ei ollut juuri eroa nurmisäilörehun ja nurmi-kokoviljaseoksen täydentäjinä. Nurmisäilörehun ja kokoviljasäilörehun seoksen positiivinen vaikutus maitotuotokseen oli suurin kokeissa II ja III, joissa väkirehun raakavalkuaispitoisuus oli melko suuri (200 g kg-1 KA). Kokoviljasäilörehun pieni raakavalkuaispitoisuus mahdollistaa suhteellisen runsaan valkuaistäydennyksen ilman, että typen hyväksikäyttö heikkenee oleellisesti.

Three trials in dairy cows were carried out to study the effects of replacing grass silage (GS) with wholecrop silage (WCS) made of barley (BS) or wheat (WS) harvested at dough stage with a dry matter (DM) concentration of 300-450 g kg-1. All silages were ensiled using a formic acid based additive 5 l t-1. Milk production responses to energy and protein supplementation of diets were studied. In Exp. 1, BS replaced GS at the rates of 0, 200, 400 or 600 g kg-1 forage DM. Also 10 kg of concentrate containing 0 or 2 kg of rape seed meal was fed. In Exp. 2, barley was harvested at three times (BS1, BS2, BS3) at one week intervals. Barley silages were fed as a mixture with GS (40:60) and in addition BS2 and GS alone. Silages were supplemented with a cereal based farm-made concentrate (FC) or a commercial compound having a lower concentration of starch than FC. In Exp. 3, barley and wheat were harvested at two week intervals, fed as a mixture with GS (40:60) and supplemented with low or high amount of concentrate. The fermentation quality of whole crop silages was good. Weather conditions and maturity affected the proportion of ear in the crop and subsequently the ratio of non-structural carbohydrates to NDF in the silage. The inclusion of WCS depressed diet OM digestibility depending on the digestibility of GS and the proportion of WCS in the diet. However, mixing GS and WCS did not depress intake. Subsequently the use of mixtures maintained or even increased milk yield as compared with GS diet in Exp. 2 and 3. In Exp. 1, higher proportions (400, 600 g kg-1) of BS decreased milk yield. Minor effects of growth stage on milk production were observed with barley whereas delaying wheat harvest increased milk yield. Different types and levels of concentrate induced mainly similar intake and milk yield responses with diets based on GS alone or on mixtures of GS and WCS. The synergistic effect of mixing GS and WCS was more positive in experiments where the protein concentration of concentrate was high (200 g kg-1 DM).

v

2009

ok

Muurahaishapolla säilötty ohra- ja vehnäkokoviljasäilörehu lypsylehmän ruokinnassa: viljan kehitysasteen, kokoviljasäilörehun osuuden ja väkirehutäydennyksen määrän ja laadun vaikutus