Luomuporsastuotannon mahdollisuudet Suomessa

Suomessa oli 2003 vain 13 luomuemakkosikalaa. Tuotannon laajentaminen vaatii tietoa riskeistä ja investointien tarpeesta. Projektin lähtötiedot koottiin haastattelemalla 9 luomuporsasyrittäjää henkilökohtaisesti. Suurin osa luomuemakkosikaloista oli pieniä, emakoita niissä oli keskimäärin 30. Emakot porsivat vuodessa keskimäärin 1,8 kertaa ja vieroittivat vuodessa keskimäärin 15,8 porsasta. Sikaloista osa oli vanhoja ja melko huonokuntoisia ja osa uusia, luomutuotantoa varten rakennettuja. Eniten korjausta vaativat kalusteet, varusteet, laitteet sekä sisäpuoliset seinärakenteet. Ilmanvaihto toimi sikaloissa melko hyvin, ja ilman kosteus, lämpötila ja ammoniakki-määrä olivat ohjearvojen mukaiset. Työpanos sikalaa kohti oli 10 tuntia päivässä: ruokintaan ja lannanpoistoon kului 50 % ajasta. Kuivikkeena käytettiin yleisimmin olkea. Yhdistelmätiloilla sikojen ruokinnassa käytettiin korkeintaan kahta rehua. Imettävät emakot saattoivat laihtua liikaa imetysaikana, koska rehu ei ollut tarpeeksi väkevää. Myös imetysrehun kivennäispitoisuudessa oli puutteita. Rehun ravintoainekoostumuksen puutteet rajoittivat myös porsaiden ja lihasikojen kasvua. Luomusikojen terveys oli pääosin hyvä ja sairauksien ennaltaehkäisystä huolehdittiin. Yhdistelmätuotannon yhteenlasketut tuotantokustannukset ovat luomutuotannossa noin 10 % suuremmat kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tuotettua lihakiloa kohti luomutuotannon kustannukset ovat noin 37 % korkeammat. Tuotettua porsasta kohti kustannukset muodostuvat noin 51 % suuremmiksi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Yhdistelmätuotannon kannattavuutta tarkasteltiin tuotettua lihakiloa kohti yrittäjänvoitto-tunnusluvulla. Luomutuotannossa päästään positiiviseen tulokseen, mutta tavanomaisessa tuotannossa yrittäjälle syntyy tappiota. Eniten luomutuotannon kannattavuutta paransivat suurelle peltoalalle maksettavat pinta-alatuet.

To be able to expand organic pig production, more knowledge is needed about the risks of farming and about investment needs. The current state of organic piglet production in Finland was determined by means of a questionnaire survey. In 2003, there were only 13 organic piglet producers, and nine of them were interviewed in person. The organic piggeries were small, having an average of 30 sows. On average, sows farrowed 1.8 times and weaned 15.8 piglets per year. Some of the piggeries were old and in fairly poor shape, but some were new and specifically built for organic production. Fittings, equipment, and inside wall structures were most in need of repairs. The ventilation functioned quite well, and the moisture, temperature, and ammonia content of the air were within the recommended limits. Daily work input per piggery was ten hours, with the cleaning out of manure and feeding taking up 50 % of the time. The bedding material used was usually straw. Most of the farms raised their own piglets, and there were usually one or two feed mixtures for all pigs. The energy and mineral content of the diets was usually too low for lactating sows, and they often lost weight. There were also deficiencies in nutrient content in diets for piglets and slaughter pigs, which limited their growth. The health of sows and piglets was predominantly good, and disease prevention was well taken care of. The production costs in organic pig farming are about 10 % higher than in conventional pig farming. Production costs per kilogram of pig meat are about 37 % higher than in conventional farming. The costs per piglet are about 51 % higher in organic farming. The profitability of organic farming is better than that of conventional farming. Organic farming shows an entrepreneurial profit, whereas conventional production shows an entrepreneurial loss. The main reason for organic farming's better profitability consists of the high subsidies paid for large amounts of arable area.

v

ok

MTT taloustutkimus