CAP-uudistuksen eri tukimallivaihtoehtojen vaikutukset Suomen maatalouteen tukien kohdentuminen tuotantosuunnittain ja tukialueittain

Tässä selvityksessä tarkastellaan sitä, miten CAP-uudistuksen eri tilatukivaihtoehdot vaikuttavat tuotantosuuntien väliseen tukien jakautumiseen eri tukialueilla. Tarkasteluun on otettu mukaan erilaisia tuotantoon sitomismahdollisuuksia sekä tilatukivaihtovaihtoehtojen (tilakohtainen tuki, tasatuki, yhdistelmämalli) vertailu. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään rakennekehityksen vaikutukseen. Analyysi perustuu tilamallilaskelmiin, joita on laskettu neljälle eri tuotantosuunnalle (maito, sonni, emolehmä ja muut tilat) sen mukaan, mitä CAP-tukia ne tällä hetkellä saavat. Kaikille em. tuotantosuunnille on sen jälkeen laskettu tukien muutos eri tuotantoon sitomis- ja tilatukivaihtoehdoilla ottaen huomioon myös rakennekehitys. Sen huomioonottamiseksi on oletettu, että osa tiloista jatkaa tuotantoa ennallaan, osa laajentaa, osa lopettaa nautakarjatalouden ja osa lopettaa tuotantonsa kokonaan. Tilamallit on yhdistetty siten, että tilojen lukumäärä, tuotanto, pellonkäyttö ja CAP-tuet vastaavat todellisuutta eri tukialueilla. Vaikka tilakohtaisen tuen malli säilyttäisi tukien jaon lyhyellä aikavälillä parhaiten, houkuttelisi se nautakarjatiloja luopumaan tuotannostaan. Vastaavasti myös laajennusinvestointien kannattavuus heikkenisi näillä tiloilla. Analyysi osoitti myös, että vaikka sonnipalkkioista 75 % sidottaisiin tuotantoon, nautakarjatilojen kokonaistuki pienenisi selvästi nykypolitiikkaan verrattuna. Sen sijaan kuivauskorvauksen sitominen tuotantoon ei ole yhtä tärkeää sen paremmin tulojen kuin tuotantomotivaation kannaltakaan, joten sen tuotannosta irrottamisella ei ole samanlaisia vaikutuksia tuotantoon kuin nautatukien irrottamisella on. Kuivauskorvauksen irrottaminen tekisi CAP-uudistuksen kokonaisuudesta myös tasapainoisemman. Todennäköisin vaihtoehto lieneekin jonkinlainen tasatukimalli, jossa tuki maksetaan kullakin alueella samansuuruisena kaikelle pellolle. Nautakarjatalouden jäljellejäävien tukimenetysten takia voi kuitenkin olla syytä harkita tämän lisäksi jonkinlaista tilakohtaisen tuen tapaan laskettua täydennystä nautakarjatiloille. Jos yhdistelmämallia ei pidetä pitkällä aikavälillä kestävänä ratkaisuna, se voi kuitenkin olla perusteltu ainakin jonkinlaisen siirtymäkauden ajan. Pitää kuitenkin muistaa, että CAP-tukien osuus Suomen maatalouden tuesta on vain noin neljännes. Kun myös muihin tukiin (LFA, ympäristötuki, kansalliset tuet) tehdään samanaikaisesti muutoksia, on nämä otettava huomioon CAP-ratkaisuja tehtäessä, ja päinvastoin.

The aim of this paper is to find out the impacts of different Single Farm Payment (SFP) options on the distribution of CAP-support between farms in different support regions. The options include different types of decoupling concepts, and comparison of the historical, regional, and hybrid models. Special interest is on structural change. The analysis is based on farm model calculations. First and foremost, four farm models are introduced. The models take into account the different types of current CAP payments on each type of farm (milk, beef, suckler cow, and others). Secondly, the support allocations in different SFP options are calculated assuming first no change in farm structure and then assuming structural change will happen. The alternatives for a single farm are: continue as before, enlarge the production, give up dairy or beef production and continue crop farming, and leave out industry and sell or lease the land. Thirdly, the farm models are linked together such that the number of farms, support, production, and the land usage responds to the real world situation in each region taking into account the assumed structural change. The main result is that although the historical model maintains the current distribution of support best in the short-run, it may cause strong effects on production structure in the longrun since it makes the giving up of animal husbandry very attractive. Moreover, if the support is totally decoupled investment incentives become small. The analysis also showed that for the beef and dairy sectors the reform considerably reduces the support even in the case when the male beef premiums would be 75% coupled to production. Since the grain drying support is not as important for production as the beef premiums, and since its decoupling would make the total support scheme more balanced, we suggest that decoupling the grain drying support should take place. Thus, the regional flat-rate model in which the support is distributed evenly on all arable land in region seems to be the most probable option for Finland. However, due to the remaining problems of the beef and dairy sectors some kind of hybrid model (i.e. regional model with some kind of top-up payment based on the historical support for beef and dairy farms) should be considered, at least, during the transition period. What is more, we have to keep in mind that the CAP support is only about a quarter of the total support in Finland. Thus, when making the final choice of CAP concepts, we should consider other support schemes (LFA, environmental, and national support) that are also to be changed. The CAP decision cannot be made separately from them.

v

ok

MTT, taloustutkimus 00410 Helsinki