The effect of the morphological properties of the ear on the susceptibility of winter wheat to sprouting in the ear | Tähkän morfologisten ominaisuuksien vaikutus syysvehnän tähkäidäntäherkkyyteen

anglais. In studying the susceptibility of winter wheat to sprouting in the ear attention was paid at the Experimental Farm of the Plant Breeding Institute of Hankkija to the importance of the ear type. This was done by using two methods parallelly: HÄNSEL’s sandbed method, which shows the genetic susceptibility of the varieties; and the »nature method» which elicits the effect of ear type. The results led to the following conclusions: Both methods gave similar results, indicating that the differences in genetic susceptibility to sprouting in the ear (between the varieties) are so great that they emerged by both methods used. The classification of the material into four groups, hairy erect, hairy nutant, bald erect and bald nutant, showed that the ear type has its own importance as a factor reducing sprouting. The bald ear was found to be better than the hairy and the nutant superior to the erect ear. The disadvantage of hairy ears is obviously connected with their greater water-retaining capacity. Owing to this they germinate more readily, especially in conditions in which the water capacity of the ears is only occasionally optimal for sprouting as is often the case in the field during the ripening period when the weather keeps changing.

finnois. Syysvehnän tähkäidäntäherkkyyttä selvitettäessä on Hankkijan koetilalla kiinnitetty huomiota myös tähkätyypin merkitykseen tähkäidäntään vaikuttavana tekijänä. Asiaa selvitettiin käyttämällä rinnan kahta menetelmää: HÄNSELin hiekkalaatikkomenetelmää, joka osoittaa lajikkeiden geneettisen herkkyyden, sekä »luonnon menetelmää», jossa tähkätyypin vaikutus pääsi esille. Tulosten vertailu johti seuraaviin päätelmiin: Molemmilla menetelmillä saatiin samansuuntaisia tuloksia, mikä osoittaa, että geneettiset (lajikkeiden väliset) tähkäidäntäherkkyyserot ovat niin suuria, että ne saadaan selville molemmilla käytetyillä menetelmillä. Materiaalin jako neljään ryhmään: karvaiset pystyt, karvaiset nuokkuvat, kaljut pystyt ja kaljut nuokkuvat osoitti, että tähkätyypillä on myös oma merkityksensä idäntää edistävänä tai estävänä tekijänä. Kalju todettiin karvaista edullisemmaksi ja nuokkuva pystyä paremmaksi. Karvaisten tähkien epäedullisuus on ilmeisesti yhteydessä niiden suuremman vedenpidätyskyvyn kanssa. Tästä johtuen ne itävät herkemmin varsinkin olosuhteissa, missä tähkien kosteustila on itämisen kannalta vain ajoittain optimissa, niinkuin pellolla tuleentumisaikana sään vaihdellessa usein sattuu.