Description of three new arctic bramble cultivars and proposal for cultivar identification

anglais. Morphological and yield differences between five arctic bramble (Rubus arcticus L.) strains and the cultivars Pima and Mespi were studied at two locations during the growing season 1994. Morphological observations and measurements were made on canes, leaves, flowers and berries, adapting the UPOV (Union pour la Protection des Obtentions Vegetales) descriptions for strawberry and raspberry. The plants were also compared with the aid of random amplified polymorphic DNA analysis. Apart from DNA, the most important distinctive characteristic was yield. Characteristics of the flowers, leaves and berries, such as number, size, shape and colour were used to differentiate between the arctic bramble genotypes. The yield of three new cultivars, named Marika, Muuruska and Elpee, was greater than that of Pima or Mespi. The yield of 'Marika' and 'Elpee' was 2,4-times and that of 'Muuruska' 1,9-times that of 'Pima' or 'Mespi'. Based on distinctive morphological characteristics, guidelines for the description of arctic bramble are proposed. This description may also be used for hybrids of arctic bramble with Rubus stellatus Sm., i.e. Rubus arcticus L. nothosubsp. stellarcticus G. Larsson. ;

finnois. Uusia mesimarjalajikkeita (Rubus arcticus L.) tarvitaan lisää, sillä populaatiossa on oltava ainakin kolmea erilaista kantaa hyvän pölytyksen ja satotason saavuttamiseksi. Tässä tutkimuksessa on löydetty kolme uutta hyväsatoista lajiketta viljelyyn 'Piman' ja 'Mespin' rinnalle. Lajikkeet on nyt nimetty 'Marikaksi', 'Muuruskaksi' ja ' Elpeeksi'.Uuden lajikkeen on erottava muista saman lajin lajikkeista yhden tai useamman ominaisuuden suhteen. Ominaisuus voi olla morfologinen, fysikaalinen, sytologinen, kemiallinen tai biokemiallinen. Morfologisten tuntomerkkien erottamiseksi UPOV-järjestö (Union pour la Protection des Obtentions Vegetales) on kehittänyt lajikekuvausohjeet mm. mansikalle (Fragaria x ananassa Duch.) ja vadelmalle (Rubus idaeus L.). Mesimarjalle tällaisia ohjeita ei ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata uusia mesimarjalajikkeita ja tehdä mesimarjalle lajikekuvausohjeet muuntamalla UPOV-järjestön mansikalle ja vadelmalle tekemiä ohjeita mesimarjalle soveltuviksi. Tutkimuksessa oli mukana viisi luonnonkantaa ja kaksi lajiketta (Pima, Mespi). Kantojen ja lajikkeiden morfologiaa ja satoa tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Kainuun tutkimusasemalla ja Muuruveden maatalous- ja puutarhaoppilaitoksella kesällä 1994. Lisäksi vertailtiin eri mesimarjojen DNA:ta RAPD-analyysillä. Tutkimuksessa sadon määrän ja laadun suhteen 'Pimaa' ja 'Mespiä' parempia kantoja olivat 'Marika', 'Muuruska' ja 'Elpee'. 'Marika' ja 'Muuruska' tuottivat 2,4-kertaisen ja 'Elpee' 1,9-kertaisen sadon verrattuna nykyisiin lajikkeisiin. Morfologisista ominaisuuksista kukan ja lehden ominaisuudet, eli terälehtien määrä, kukan koko sekä lehden koko, muoto ja väritys erottivat kantoja parhaiten. Erottavien tuntomerkkien perusteella mesimarjalle on laadittu lajikekuvausohjeet, joita voidaan soveltaa myös jalomaaraimen (Rubus arcticus L. nothosubsp. stellarcticus G. Larsson) lajikkeiden kuvaukseen.