Preliminary studies on the conservation of whole sorghum and corn plant and sugar corn stover for silage | Alustava tutkimus koko hirssi ja maissikasvin sekä sokerimaissin lehti- ja varsiosan säilönnästä

anglais. The whole corn plant and sugar corn stover were ensiled in stacks covered with plastics and soil. Sorghum was ensiled in tower silo. The amounts of fodder ensiled were 2 500 kg, 3 100 kg and 1400 kg, respectively. All silages were chopped with a precision chopper and ensiled without preservatives. The feeding values of the silages were determined with sheep according to 2 X 3 X 3 Latin square design. Urea (0.3 % of the fresh weight) was added to the silages before feeding. An intense secondary fermentation was found in all silages. The possible causes for this were the soil contamination of the fodder during harvesting and the effluent remained in the stack silages. The secondary fermentation decreased the sugar content of the silages and increased the fermentation losses especially in the corn silage. However, the quality of the silages was fairly good. Urea decreased the palatability of the silages and it would be better to add the urea to the silages before the ensiling. The energy and DCP values of the silages were quite modest. There were 0.63, 0.72 and 0.69 f.u./kg silage DM in sorghum, corn and corn stover silages, respectively The corresponding values for DCP were 75, 62 and 86 g/kg silage DM (urea included).

finnois. Maissia ja hirssiä viljellään pääasiassa jyväsadon tuottamiseen. Viljelyn raja-alueilla kuten Suomessa maissi ja hirssi eivät ehdi tuleentua, vaan koko kasvi on tehtävä säilörehuksi. Säilörehututkimukset aloitettiin Suomessa Maissitoimikunnan aloitteesta vuonna 1976 ja ne suoritettiin pääasiassa Helsingin yliopiston kotieläintieteen ja kasvinviljelytieteen laitoksilla. Hirssi säilöttiin lasikuitusiiloon ja rehumaissi ja sokerimaissin varsi ja lehdet muoviaumaan ilman säilöntäainetta. Koska hirssi ja maissi sisältävät runsaasti helppoliukoisia hiilihydraatteja ja säilöntä tapahtuu lisäksi syksyllä, säilöntä ilman säilöntäaineita on mahdollista. Kun säilörehua nostettiin siilosta ja aumoista sulavuuskokeeseen, rehu joutui kosketuksiin ilman kanssa, ja säilörehuissa alkoi tapahtua jälkikäymistä. Jälkikäymistä ilmeisesti kiihdyttivät rehun suuri vesi-, sokeri- ja multapitoisuus. Aumarehujen runsas vesipitoisuus johtui siitä, että puristeneste ei poistunut muoviaumoista. Voimakkaan käymisen seurauksena orgaanisia happoja muodostui runsaasti ja rehujen pH vaihteli 3.8—4.0. Säilörehuissa ei havaittu voihappoa, ja rehut olivat hyvälaatuisia. Säilörehujen alhaista raakavalkuaispitoisuutta pyrittiin kohottamaan urealla. Ruokinnan yhteydessä rehuun lisättynä urea huononsi säilörehujen maittavuutta. Pässit söivät säilörehuja 1.4—1.9 kg ka/100 elopainokiloa. Säilörehut olivat rehuarvoltaan keskilaatuista nurmisäilörehua huonompia. Erikoisesti srv-% säilörehun kuiva-aineessa oli alhainen vaihdellen 7.5—8.6 prosenttiin.