Field trials on the store dressing with rock phosphate | Peruslannoituskokeita hienofosfaatilla

anglais. The possibility of improving the soil phosphorus status by a store dressing with rock phosphate has been studied in two field trials of five years standing. Hyperphosphate Reno was applied to the nurse crop of a red clover-timothy ley in amounts of 0, 1000 kg/ha, or 2000 kg/ha, respectively. The split-plot technique was used to study the response of the ley to an additional annual application of 200 kg/ha of superphosphate. The soil analyses distinctly proved that, in spite of a careful working in of the hyperphosphate with a spade harrow, the fertilizer had not penetrated deeper than to the layer from 1 to 3 inches, with a large part of it remaining in the top inch. The treatment with hyperphosphate had mostly increased the fraction of the calcium-bound phosphorus, and, to a very low degree, the aluminium-bound phosphorus. The effect of superphosphate could be detected only in the fractions of aluminium- and iron-bound phosphorus of the surface inch. Although the store dressing did not produce marked responses in the yields of either trial, the statistically significant negative interaction between the effect of it and of superphosphate may be taken to indicate that hyperphosphate was able to improve the phosphorus status of these soils to some degree. The analyses of the hay samples from one of the trials in the fifth experimental year showed that the store dressing, particularly with the higher amount of hyperphosphate was able to increase the phosphorus content of hay to a satisfactory level which was equal to that produced by the annual superphosphate dressing only. Their combined effect resulted in the production of hay dry matter containing more than 0.24 % of P. In one of the experiments the residual effect of the treatments on rye was studied. The response to superphosphate was highly significant, probably owing to the high demands of phosphorus by rye, connected with the overwintering conditions, and also to the fact that ploughing in of the ley had brought superphosphate phosphorus within the reach of the plant roots.

finnois. Tutkimuksessa on selostettu kahden viisivuotisen kenttäkokeen tuloksia. Hienofosfaattiperuslannoituksen tehokkuutta on verrattu lisäksi annetun vuotuisen superfosfaattilannoituksen vaikutukseen. Maa-analyysit osoittivat (taulukot 2–5), että huolimatta huolellisesta multauksesta traktori-Sampolla hienofosfaatista suuri osa oli jäänyt aivan pintaan (0–2.5 cm) tai joutunut enintään seuraavaan kerrokseen (2.5–7.5 cm). Hienofosfaatti oli lisännyt lähinnä kalsiumin sitomaa epäorgaanista fosforia ja vain hiukan aluminiumin sitomaa fosforia. Sen sijaan superfosfaatti, joka oli pidättynyt kokonaan pintakerroksen (0–2.5 cm) oli lisännyt seskvioksidien sitomaa fosforia. Joskaan hienofosfaattiperuslannoituksella ei saatu merkittäviä sadon lisäyksiä kummassakaan kokeessa (piirrokset 1 ja 2), tilastollisesti selvä negatiivinen yhteisvaikutus (interaktio) superfosfaatin kanssa osoitti kuitenkin, että hienofosfaatti oli jossain määrin parantanut maan fosforitilannetta. Heinäanalyysit osoittivat (taulukko 6), että hienofosfaatti oli pystynyt nostamaan neljännen vuoden heinän fosforin pitoisuuden tyydyttävälle tasolle, samalle kuin pelkkä vuotuinen superfosfaattilannoitus. Molempien yhteisvaikutus tuotti yli 0.24 % fosforia sisältävää heinää. Toisessa kokeessa tutkittiin myös lannoituksen jälkivaikutustarukiilla. Hienofosfaatin ei todettu vaikuttaneen rukiin jyväsatoon, mutta sen sijaan superfosfaatin vaikutus oli erittäin selvä (piirros 1). Tämä johtunee osittain rukiin suuresta fosforin tarpeesta, joka osaltaan kytkeytyy talvehtimisolosuhteisiin, osittain tietenkin siitä, että pintaan pidättynyt superfosfaatti joutui kynnettäessä paremmin kasvin juurten ulottuville.