A survey study of wildlife rehabilitation in conjunction with European zoos : Practices, legislation, and ethical perspectives | Kyselytutkimus luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta eurooppalaisten eläintarhojen yhteydessä : Käytännöt, lainsäädäntö ja eettiset näkökulmat

Wildlife rehabilitation is a common practice around the world and refers to the care of injured, ill, or otherwise compromised wildlife with the goal of returning the animal to its natural habitat. Good wildlife practices should include clear, evidence-based triage criteria to guide decision-making regarding treatment and euthanasia. Understanding prognostic factors is essential in the development of triage protocols. These factors are often extrapolated from release rates; however, this is not an adequate measurement of rehabilitation success. A much more accurate statistic would be the post-release survival rate. Information on factors affecting post-release survival is limited. Zoos are in a unique position to help further this research. Wildlife rehabilitation includes several intrinsically stressful factors, including the varying ideals and values of stakeholders. Euthanasia is a common point of conflicting views. Evidence-based triage protocols can increase confidence in euthanasia decision-making and potentially improve congruency amongst stakeholders. The European Union does not explicitly address wildlife rehabilitation. As such, specific legislation is left to Member States, which leaves considerable room for variation. The European council sets requirements for zoos to contribute to wildlife species conservation research and exchange of information. However, this does not pertain to wildlife rehabilitation. Some zoos reportedly participate in wildlife rehabilitation, but information on the commonality and scope of this practice is lacking. This thesis presents results from a survey that was circulated to members of the European Association of Zoos and Aquaria (EAZA) via email newsletter in November 2024. There are approximately 240 EAZA members in Europe. The survey response rate was approximately 13%, of which 18 respondents reported participating in wildlife rehabilitation. These zoos had participated for a median of 25 years in wildlife rehabilitation and saw a median of 70 patients per year. Post-release monitoring practices were reported by 41.2% of respondents with a form of passive monitoring as the most reported method. The involvement of volunteers in rehabilitation activities was reported by 33.3% of respondents and was related to the degree of pressure experienced by zoo respondents. More research is needed to further explore the experiences of zoo personnel, the effects of volunteer involvement, and the diversity of national legislative regulations.

Luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta harjoitetaan maailmanlaajuisesti. Sen tarkoituksena on hoitaa loukkaantuneita, sairaita tai muutoin avuttomassa tilassa olevia luonnonvaraisia eläimiä. Hoidon tavoite on saada eläin sellaiseen kuntoon, että sillä on edellytykset sopeutua luonnonvaraiseen elämään hoidon jälkeen. Hyviin toimintatapoihin kuuluu selkeiden, näyttöön perustuvien triage-kriteereiden käyttö hoito- ja eutanasiapäätösten tekemisen apuna. Triage-käytäntöjen laatimisessa on olennaista ymmärtää, mitkä ja miten eri tekijät vaikuttavat ennusteeseen. Kuntoutumisen onnistumisen mittarina käytetään usein luontoonpalautusprosentteja, vaikka niitä pidetäänkin epäluotettavina mittareina. Luontoon palautumisen jälkeinen selviäminen on paljon luotettavampi tapa tarkastella hoidon lopputulosta. Tutkimuksia tästä aiheesta on kuitenkin vähän. Eläintarhoilla voisi kuitenkin olla hyvät edellytykset edistää tätä osa-aluetta. Luonnonvaraisten eläinten kuntoutus voi kuormittaa työntekijöitä monella tapaa. Muun muassa sidosryhmien eriävät näkemykset ja eettiset arvot voivat luoda paineita. Eutanasia on yleinen mielipiteitä jakava aihe. Näyttöön perustuvien triage-käytäntöjen soveltaminen voisi lisätä varmuutta hoito- ja eutanasiapäätösten tekemiseen ja näin yhtenäistää linjauksia. Euroopan unionilla ei ole säädöstä, joka koskee suoraan luonnonvaraisten eläintenhoitoa. Lainsäädäntö on maakohtaista ja sen vuoksi siinä on merkittäviä eroja. Euroopan neuvosto asettaa eläintarhoille vaatimuksia osallistua tieteelliseen tutkimukseen, lajien suojeluun ja tiedonvaihtoon, mutta tämä ei koske luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta. Joidenkin eläintarhojen tiedetään osallistuvan luonnonvaraisten eläinten kuntoutustoimintaan, mutta tämän yleisyydestä tai laajuudesta ei ole tietoa. Tässä tutkielmassa esitetään tuloksia kyselystä, joka lähetettiin Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA) jäsenille uutiskirjeessä marraskuussa 2024. Euroopassa on arvioilta 240 EAZA-jäsentä. Kyselyn vastausprosentti oli noin 13%, josta 18 vastaajaeläintarhaa ilmoitti osallistuvan luonnonvaraisten eläinten kuntoutukseen. Eläintarhat olivat harjoittaneet tätä toimintaa mediaanin mukaan 25 vuotta ja potilasmäärä oli 70 vuodessa. Luontoon palautuksen jälkeiset seurantamenetelmät olivat käytössä 41,2% vastaajaeläintarhoista. Näistä passiivinen seurantamenetelmä oli yleisin. Eläintarhoista 33,3% käytti vapaaehtoistyövoimaa luonnonvaraisten eläinten kuntoutustoiminnassa. Vapaaehtoisten osallistumisella oli yhteys eläintarha-ammattilaisen kokemaan henkiseen paineeseen. Eläintarhahenkilökunnan kokemukset, vapaaehtoisten osallistumisen vaikutukset sekä kansallisen lainsäädännön monimuotoisuus ovat osa-alueita, josta kaivataan lisää tutkimuksia.