Behaviour of dairy cows and calves during gradual fence-line weaning and separation | Lypsylehmien ja vasikoiden käyttäytyminen asteittaisen aitavieroituksen ja -erotuksen aikana

Prolonged cow-calf contact allows the formation of the strong cow-calf bond as opposed to the common practice of early separation of dairy cow and calf. However, ending the milk provision and breaking this bond at weaning and separation provokes a behavioural stress response in calves and cows. Multiple strategies have been researched to ease the response to weaning and separation, but the challenge to balance between debonding and reducing the milk intake of calves remains. This thesis aimed to study the behaviour of dairy cows and calves during gradual fence-line weaning and separation following 12 weeks of whole-day cow-calf contact. Secondly, the lying behaviour of dam-reared calves during weaning and separation was compared to artificially reared calves at weaning. In the experiment, 20 cows were kept together with their calves and calves were able to suckle their dams (CCC), and 20 cows were separated within a day from birth from their calves who were reared in groups (CON). Gradual weaning of CCC calves was implemented by restricting calves behind the fence through which they could suckle. The duration of the suckling opportunity was gradually decreased over ten days. Weaning was followed by one week of fence-line separation. CON calves were weaned by gradually decreasing their milk allowance over ten days. Behaviour of CCC calves and cows in the fence-line area was observed and the lying behaviour of CCC and CON calves was recorded with accelerometers. CCC calves spent an average of 7.11% (5.90–8.54; CL 95%) of daily observations in the fence-line area, while cows were present by the fence for 1.34% (0.66–2.30) of the time. Calves and cows were observed to use the fence-line area for suckling through the fence and engage in social contact with each other, but also unrewarded suckling attempts by calves were recorded. The most observed behaviours by calves in the fence-line area were placing their head through or over the fence, 1.18% (0.80–1.66) of the observations, and non-nutritive oral behaviours towards objects, 1.04% (0.75–1.36) of the observations. Most of the calves’ interactive behaviours were performed towards an alien cow, whereas cows mostly interacted with their own calves. The lying behaviour of CCC and CON calves did not significantly differ preweaning, but CCC calves lied down less compared to CON calves on most days of weaning and separation. The difference in the time spent by the fence between CCC calves and cows likely restricted the calves’ opportunities to suckle and left them hungry and frustrated during weaning. This was indicated by the unrewarded suckling attempts, non-nutritive oral behaviours and readiness to suckle alien cows. Based on the lying behaviour, CCC calves experienced more stress at the beginning of weaning than CON calves. The results of this study are limited by the small and variable sample size, but they can be used to facilitate future research planning. Gradual fence-line weaning and separation warrant further development to minimise stress and ensure animal welfare.

Vasikoiden pidempi vierihoito mahdollistaa vahvan vasikan ja emän välisen suhteen muodostumisen, mikä ei ole yleensä mahdollista lypsylehmille ja vasikoille varhaisen erotuksen vuoksi. Pidemmän vierihoidon päättyessä vasikan ja emän suhde kuitenkin katkeaa ja usein samanaikaisesti vasikan maidonsaanti loppuu. Tämä aiheuttaa voimakasta erotus- ja vieroitusstressiä, joka ilmenee niin vasikan kuin emän käyttäytymisessä. Erityisesti asteittaisia vieroitusmenetelmiä on syytä tutkia lisää. Tutkielman tavoitteena oli tutkia lypsylehmien ja vasikoiden käyttäytymistä asteittaisen aitavieroituksen ja -erotuksen aikana. Toissijaisena tavoitteena oli verrata vierihoidettujen vasikoiden makuukäyttäytymistä vieroituksen ja erotuksen aikana varhain emistään erotettuihin, maidosta vieroitettaviin vasikoihin. Aineisto kerättiin kokeessa, jossa 20 lehmää oli yhdessä vasikoidensa kanssa ja vasikat imivät emiään (vierihoitoryhmä) ja 20 lehmää erotettiin vasikoistaan päivän sisällä vasikoiden syntymästä ja vasikat kasvatettiin ryhmissä (kontrolliryhmä). Kahdentoista viikon vierihoitojakson jälkeen vasikat erotettiin emistään aidan taakse. Vasikat pystyivät imemään emiään aidan läpi, ja tätä mahdollisuutta rajoitettiin asteittaisesti kymmenen päivän aikana. Vieroitusta seurasi seitsemän päivän jakso aidan takana ilman imemismahdollisuutta. Kontrollivasikat vieroitettiin vähentämällä maitomäärää asteittaisesti kymmenen päivän aikana. Vierihoitovasikoiden ja -lehmien käyttäytymistä vieroitusaita-alueella havainnoitiin vieroituksen ja erotuksen aikana, ja vierihoito- ja kontrollivasikoiden makuukäyttäytymistä mitattiin kiihtyvyysantureilla. Vierihoitovasikat olivat vieroitusaita-alueella keskimäärin (95 % luottamusväli) 7,11 (5,90–8,54) % päivittäisistä havainnoista, kun taas lehmät viettivät alueella 1,34 (0,66–2,30) % ajasta. Tarkkailujen aikana lehmät ja vasikat käyttivät aita-aluetta vuorovaikutukseen, kuten aidan läpi imemiseen ja sosiaaliseen kontaktiin. Myös epäonnistuneita imemisyrityksiä havaittiin. Vasikoiden yleisimmin havaitut käyttäytymiset aita-alueella olivat pään laittaminen aidan läpi tai yli, 1,18 (0,80–1,66) % havainnoista, sekä esineisiin kohdistuvat suuhun liittyvät käyttäytymiset, 1,04 (0,75–1,36) % havainnoista. Lehmät olivat vuorovaikutuksessa pääosin omien vasikoidensa kanssa, kun taas vasikoiden vuorovaikutuksesta suurin osa tapahtui muiden lehmien kuin oman emän kanssa. Vierihoito- ja kontrollivasikoiden makuukäyttäytyminen ei eronnut merkitsevästi toisistaan ennen vieroitusta, mutta vierihoitovasikat makasivat vähemmän kuin kontrollivasikat useimpina päivinä vieroituksen ja erotuksen aikana. Vasikoiden ja lehmien välinen ero aita-alueella vietetyssä ajassa todennäköisesti rajoitti vasikoiden mahdollisuuksia imeä aidan läpi, minkä myötä vasikat vaikuttivat nälkäisiltä ja turhautuneilta. Tähän viittasivat muun muassa vasikoiden epäonnistuneet imemisyritykset, esineisiin kohdistuvat suuhun liittyvät käyttäytymiset sekä muiden kuin oman emän imeminen vieroituksen aikana. Makuukäyttäytymisen perusteella vierihoitovasikat kokivat vieroituksen alun stressaavampana kuin kontrollivasikat. Tutkielman tulosten käytettävyyttä rajoittaa pieni ja vaihteleva otoskoko, mutta tuloksia voidaan hyödyntää tulevien tutkimusten suunnittelussa. Asteittaista aitavieroitusta ja -erotusta tulee kehittää, jotta menetelmä vähentäisi eläinten stressiä ja parantaisi hyvinvointia vieroituksen ja erotuksen aikana.