Holistic watershed and landscape area level planning methods to enhance biodiversity and water protection in rural areas | Maatalousalueiden kokonaisvaltainen yleissuunnittelu: vesiensuojelua ja monimuotoisuuden edistämistä maisema - ja valuma-aluetasolla

Английский. The Agri-Environmental Scheme (AES) plays an important role among Finnish farmers. More than 90 % of farmers have committed themselves at least in the basic measures of AES. The AES holds also special measures including establishment of wetlands, restoration of traditional rural landscapes and enhancement of biodiversity. Unfortunately, these measures have been poorly used in Finland, partly because of bureaucracy and lack of knowledge regarding suitability of the site for subsidies. So called participatory general planning in selected high nature value rural areas was carried out during 10 years aimed to increase knowledge on important sites where special measures could be used. The main aim of the planning process is to get farmers involved to the special measures of AES to enhance farmland biodiversity and to recognize the most suitable sites for subsidies. The main methods are mapping the sites, discussions with farmers about possibilities to start suitable management of those sites and to boost cooperation between farmers. There is also need for more holistic and wide-scale planning process in rural areas. Many farmers also own forests. There is strict separation between agricultural and forest sector subsidies and advisable limits for farmers to carry out, for example, large-scale wetland projects stretching from fields to forests. To improve the current situation, combined general planning of rural and forest areas has been carried out. In SW Finland this combined general planning process is done with the help of financing from METSO-Programme (The Forest Biodiversity Programme for Southern Finland). The experience has been encouraging.

финский. Suomessa viljelijät ovat varsin laajasti sitoutuneet maatalouden ympäristötukijärjestelmään. Yli 90 % maatiloista kuuluu ainakin ympäristötuen perustukien piiriin. Ympäristötuen erityistukiin sitoutuminen on kuitenkin jäänyt huomattavan alhaiselle tasolle, vaikka tutkimuksissa on todettu näiden toimenpiteiden olevan ympäristön kannalta kaikkein vaikuttavimpia ja merkityksellisimpiä toimia (esim. kosteikkojen perustaminen, perinnebiotooppien hoito ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen). Erityistukijärjestelmän heikko hyödyntäminen johtuu osittain toimenpiteiden byrokraattisuudesta, osittain tiedon puutteesta kohteiden soveltuvuudesta tukien piiriin. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun avulla on pyritty pääsemään eroon ainakin maanomistajien sopiviin hoitokohteisiin liittyvästä tiedonpuutteesta. Osallistavaa ja vuorovaikutteista yleissuunnittelua on eri teemapainotuksin tehty Suomessa noin kymmenen vuoden ajan. Yleissuunnitteluprosessin keskeinen tavoite on saada viljelijät huolehtimaan viljelyalueiden ympäristönhoidosta ja hakemaan taloudellista tukea sen ylläpitoon erityistukijärjestelmän kautta. Maanomistajatapaamisten, kohteiden karttaanmerkitsemisen ja kohdentamisen avulla on pyritty saamaan suunnittelualueilla uusia erityistukihoitosopimuksia. Yleissuunnitelmaprosesseihin on kaivattu lisää kokonaisvaltaisuutta. Suomessa on perinteisesti ollut jyrkkä jako niin maa- ja metsätalouden tukien kuin neuvonnankin osalta. Kokonaisvaltaisen ja esimerkiksi valumaalueittain etenevän suunnittelun ja rahoitusvälineiden puute on rajoittanut maanomistajien kiinnostusta laaja-alaisia toimia kohtaan. Tässä artikkelissa on esitelty Lounais-Suomessa toteutettua yleissuunnittelumenetelmää, jossa samalla suunnittelualueella on kartoitettu niin kosteikot kuin monimuotoisuuskohteet sekä maa- ja metsätalouspainotteisista ympäristöistä samanaikaisesti. Kokonaisvaltaisen yleissuunnittelun kokemukset ovat olleet rohkaisevia.