Ode to a Skylark : Agricultural intensification and farmland birds in the Baltic region

Intensification of agricultural land-use has been was shown to be the key reason behind declines in wildlife species associated with farmland. Accession to the European Union is regarded as a potential threat to the farmland biota of its new member states. In my thesis I looked at scenarios of agricultural development across the Baltic states of Estonia, Latvia and Lithuania, and the ways they are seen to affect farmed environments as a habitat of farmland bird species. I looked at the effects of major farmed habitats across the region, and assessed the role of spatial organisation of farmed habitats. I also evaluated the direction and magnitude of changes in bird communities following progression of farmland land-use from a relatively less intensive to the most intensive type within each country. Different aspects of the structural complexity of farmland were critical for supporting farmland birds. There was a clear indication that the more intensively farmed areas across the region provided habitat for fewer bird species and individuals, and intensification of field management was reflected in a tangible decrease in farmland bird abundance. The second part of the thesis, based on interviews in Estonia and Finland, is devoted to farmers interest in and knowledge of farmland wildlife, their understanding of the concept of biodiversity, and awareness of causes behind species declines. I examined the relationship between farmers interest and their willingness to undertake practices favouring farmland wildlife. Many farmers viewed biodiversity from a narrow perspective. In Finland farmers expressed higher concern about the decline in common farmland species than in Estonia. In both countries farmers rated intensification of agriculture as the major driving force behind declines. The expressed interest in wildlife positively correlated with willingness to undertake wildlife-friendly measures. Only farmers with agri-environment contracts targeted specifically at biodiversity were more knowledgeable about practical on-farm activities favouring wildlife, and were more willing to employ them that the rest. The results suggest that, by contributing to simplification of the farmland structure, homogenisation of crops, and increase in intensity of field use, EU agricultural policies will have a detrimental effect on farmland bird populations in Eastern Europe. Farmers are on the whole positive to the idea of supporting wildlife on their farms, and are concerned about declines, but they require payments to offset their income loss and extra work. I propose ways of further improving and better targeting of the agri-environment schemes in the region. I argue that with a foreseen tripling of cereal yields across the region, the EU Council s target of halting biodiversity decline in the EU by 2010 may not be realistic unless considerable improvements are made in conservation safeguards within the EU agricultural policy for the region.

Maatalouden tehostumista pidetään kaikkien tärkeimpänä syynä peltoeläimistön vähentymiseen. EU:hun liittymisen ja investointien sekä tukien kasvun seurauksena Itä-Euroopan maiden rikas peltojen varassa elävä luonto on vaarassa romahtaa. Räätälöidyt ympäristönhoidosta maksettavat korvaukset viljelijöille ovat tulevaisuudessa todennäköisesti ainoa keino ylläpitää monipuolista peltolajistoa. Väitöskirjassani tutkin Baltian maiden, eli Viron, Latvian ja Liettuan, maatalousympäristön todennäköisiä muutoksia eri kehitysskenaariossa, sekä miten nämä muutokset vaikuttavat peltolintuihin. Erityisesti kiinnitin huomiota peltoelinympäristöjen muutostekijöihin, kuten peltojen säilyvyyteen, rakenteeseen sekä viljelyn tehokkuuteen. Tulokset osoittivat rakenteellisesti rikkaan peltoalueen ratkaisevan merkityksen lajistolle, maisematasolta viljatasolle. Tutkin myös eroja perinteisten, niin kutsun ekstensiivisen maatalouden sekä suhteellisen tehokkaasti viljeltyjen alueiden välillä. Tutkimukseni toinen näkökulma on viljelijän. Haastattelimme suomalaisia ja virolaisia viljelijöitä maaseudun luonnon monimuotoisuudesta. Kävi ilmi, että viljelijät eivät aina ymmärrä monimuotoisuuden käsitettä sen tieteellisessä mielessä, mutta ovat hyvin kiinnostuneita ympärillään elävistä lajeista. He ovat myös halukkaita oppimaan lisää sekä turvaamaan eliölajiston tulevaisuuden. Suomalaiset maanviljelijät pitivät maatalouden tehostumista suurimpana uhkana maatalouden luonnolle ja monien lajien taantumisen vakavana syynä. Suomessa viljelijät näkevät jo selvemmin maatalouden tehostumisen seurauksia. Kenties kaikkein suurin ero ilmeni vastauksissa kysymykseen minkä lajien katoamista tilaltanne pitäisitte henkilökohtaisena menetyksenä? . Enemmistölle virolaisia kysymystä oli vaikea ymmärtää: miten sellaiset otukset kuin pääskyt ja kiurut voisivat minnekään kadota, kun niitä on kaikkialla? Ja vaikka monet sanoivat, että lajien katoaminen on sinänsä huono asia, vain muutamat osasivat ehdottaa esimerkkejä kuten siili tai hirvi. Suomalaiset maanviljelijät kuitenkin osasivat helposti tarjota esimerkkejä. Useimmin mainittuja olivat lajeja, jotka ovat vähentyneet tai monin paikoin jo hävinneet suomalaisesta viljely-ympäristöstä. Lopuksi katsoin, miten maatalouden ympäristöohjelmaa Baltian maissa sekä Suomessa voisi kehittää ja täsmentää niin, että se olisi sekä tehokas peltolintujen suojelija että miellyttävä viljelijöiden toteuttaa. Maksettaessa ympäristötukia yhteisö ei kannusta viljelijää vain ruoan tuotantoon vaan myös ainutlaatuisen ympäristönsä ylläpitämiseen - luonnon monimuotoisuuden viljelyyn, "kiurujen viljelyyn .

ei saavutettava