Perceived restorativeness of virtual reality | Virtuaalitodellisuudessa koettu elvyttävyys

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, onko virtuaalitodellisuus (VR) ympäristöllä elvyttäviä vaikutuksia ihmisiin ja kuinka tämä mahdollinen elvyttävyys vertautuu oikeaan luontoon. Teoriakehyksenä tutkimuksessa on käytetty Tarkkaavaisuuden elpymisen teoriaa (ATR), joka on laajasti käytetty teoria aikaisemmissa elvyttävyys tutkimuksissa. Maailman kaupungistuessa nopeasti, ihmiset eivät ole koskaan aikaisemmin viettänyt aikaa luonnossa yhtä vähän kuin tällä hetkellä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, luonnolla olevan elvyttäviä vaikutuksia ihmisiin ja erityisesti tahdonalaisen tarkkaavaisuuden elpymiseen. Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on selvittää, onko VR ympäristöllä mahdollisuutta saavuttaa samoja elvyttäviä vaikutuksia kuin oikealla ympäristöllä. Tutkimuksen hypoteesit ovat näin ollen seuraavat; VR ympäristöllä on elvyttävä vaikutus ihmisiin ja VR ympäristö on yhtä elvyttävä kuin luonnollinen ympäristö. Tämä tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena ja satunnaisotannalla valittujen koehenkilöiden avulla yliopiston opiskelijoista ja läheisten yritysten työntekijöistä. Koehenkilöt viettivät VR ympäristössä viiden minuutin jakson, data kerättiin vastaamalla kysymyksiin omasta elinvoimaisuudesta, tunnetiloista ja elpyneisyydestä ennen ja jälkeen VR jakson. Data koostui N=100, jonka lisäksi käytössämme oli Hauru et al (2012) tekemän tutkimuksen data, jonka avulla kykenimme vertaamaan VR ympäristöä oikeaan luontoon. Tulokset osoittavat, että VR ympäristössä koettu elvyttävyys vertautuu oikeaan luonto ympäristöön, mutta VR ympäristössä koettu elvyttävyys oli hieman vahvempi, Ihmiset tunsivat olonsa selkeästi paremmaksi VR ympäristön jälkeen. Voidaankin todeta, että VR ympäristöä olisi mahdollista käyttää työ- ja koulupäivien aikana elpymiseen ja tarkkaavaisuuden parantamiseen. VR:llä on selkeästi potentiaalia tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksessa koehenkilöt vierailivat VR ympäristössä vain yhden kerran viiden minuutin ajan, joten pitkäaikaisen käytön vaikutukset ovat epäselviä. Tämän vuoksi pitkäaikaisen käytön tutkimiselle on selkeä tarve tulevaisuudessa.

This study is aimed at discovering if Virtual reality (VR) has restorative effects on people and how it compares to real environment as a restorative environment. Theory frame used in this research is Attention restoration theory which is widely used in previous restorativeness studies. As the world is urbanizing rapidly, people spend less time in the nature than ever before. Previous researches have shown that nature has a restorative effect on people and it recovers aimed attention. This research tries to find a solution by using the VR environment as a substitute for real environments as a restorative place. Our hypothesis was; VR does have restorative effect and VR forest is perceived as restorative as physical forest. This VR experience study was executed as a quantitative study that was executed randomly picking students and staff of nearby corporations of university campus. Test subjects were exposed to the VR environment for a five-minute period. Information was gathered via questionnaires that were answered both before and after the VR experience. Both questionnaires measured the mood, vitality and restoration at the moment when answered. The data consisted of N=100. Addition to our own data, we had the data from similar research by Hauru et al (2012). With that it was possible to compare the VR environment to real environments. The results showed that the perceived restorativeness of VR was similar as the real forest environment, but the restorativeness was felt even stronger in the VR environment. People felt significantly better after the experience. From the research point-of-view VR could be used as a restoration in urban areas and for example during workdays/school days. It clearly showed its potential for future use. There is still a little concern about the results, as the participants visited the VR environment only once, the long-term effects are yet unknown. Due to that there is still need for future research regarding the long-term use of VR as a restorative environment.