Talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutus linnustoon kirjallisuuskatsauksen ja metsäalan toimijoiden näkemysten perusteella

Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutuksia metsälinnustolle ja metsäalan toimijoiden näkemyksiä linnuston huomioimisen mahdollisuuksista käytännön metsäoperaatioissa. Työ tehtiin yhteistyössä Metsäteho Oy:n kanssa, ja se perustui Metsätehon julkaiseman Metsänkäsittely ja linnusto -oppaan sisältöön, sekä jatkoi Metsätehon tekemän kirjallisuuskartoituksen (Haikoski & Savilaakso 2020) syventämistä kirjallisuuskatsaukseksi. Tarkoituksena oli selvittää tutkimustiedon kautta niitä toimenpiteitä ja elinympäristöjen rakennepiirteitä, joita metsälinnusto erityisesti vaatii säilyäkseen elinvoimaisena. Lisäksi selvitettiin delfoi-menetelmällä toteutetulla kyselyllä metsäalan toimijoiden näkemyksiä nykyisistä talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteistä, niiden toimivuudesta ja kehittämisestä. Kirjallisuutta aiheesta on vaihtelevasti, mutta kuitenkin sen verran, että tietyistä metsälinnuston vaatimista tärkeistä rakennepiirteistä sai käsityksen. Useammassa tutkimuksessa nousi esille aiemmin maatalousmailla tyypillisten lajien esiintyminen hakkuuaukoilla ja nuorissa taimikoissa. Metsätalous vaikuttaisi tarjoavan näille lajeille korvaavan elinympäristön, sillä maatalouden muutokset ovat vähentäneet näille lintulajeille sopivia elinympäristöjä. Metsälajien elinympäristövaatimuksista selkeimpänä erottui peitteisyyden tärkeys niin aluskasvillisuudessa kuin latvustossakin. Hakkuuaukon koolla ei tutkimustiedon perusteella olisi niin suurta merkitystä linnustolle, vaan ennemmin sillä paljonko puustoa ja peitteisyyttä lisäävää kasvillisuutta aukolle säästetään. Reunavaikutus lisäsi joissain tapauksissa lintujen pesinnän epäonnistumista pesäpredaation vuoksi. Metsän kerroksellisuus ja metsikön sisäinen monimuotoisuus, jota sekapuustoisuus, läpimitoiltaan ja iältään erilaisten puiden esiintyminen, sekä eriasteisen pysty- ja maalahopuun muodostuminen ja esiintyminen erityisesti luovat, ovat useille linnuille välttämättömiä. Kirjallisuus antaa kuvaa jonkin verran myös konkreettisista määristä, joita linnuston huomioiminen edellyttäisi. Nämä tulokset liittyvät esimerkiksi lehtipuiden osuuteen, ennakkoraivauksen kattavuuteen, lahopuun ja suuriläpimittaisen puun määrään, kulotusten määrään ja kiertoaikojen pituuteen, joista erityisesti petolinnuista, kolopesijöistä, metsäkanalinnuista ja varpuslinnuista löytyi julkaisuja. Erityisesti sateenvarjolajeja koskevat tulokset ovat hyödyllisiä myös muuta lintulajistoa huomioitaessa. Metsäalan toimijoille tehty kysely perustui ensin pienemmälle joukolle tehtyyn teemahaastatteluun ja siinä esille nousseisiin asioihin. Kyselyyn vastasi yhteensä 28 erilaisissa tehtävissä olevaa henkilöä, aina ylemmistä toimihenkilöistä korjuuvastaaviin, suunnittelijoihin, hakkuukoneen kuljettajiin ja metsureihin. Kysely toteutettiin anonyyminä, eikä vastaajista kerätty muuta tietoa kuin heidän työtehtävänsä. Täten vastauksista kyettiin erottamaan myös, esiintyikö eri tehtävissä työskentelevien ryhmien välillä eroavaisuuksia. Vastauksien perusteella voi metsäalan toimijoiden olevan myötämielisiä talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteitä kohtaan. Vastaajaryhmäkohtaisia eroja löytyi hieman, ja näkemyksissä esiintyi jonkin verran myös erimielisyyttä. Esille nousi, että tutkimusta ja luotettavaa tietoa kaivattaisiin lisää päätöksenteon tueksi. Myös metsänomistajien informoiminen, sekä erityisesti metsäkoneenkuljettajien koulutuksen monipuolistaminen koettiin tärkeäksi. Kesäaikaisen puunkorjuun kohdentaminen karummille kohteille, sekä suunnittelijan maastohavaintojen tekeminen olivat vastausten mukaan tärkeitä toimenpiteitä, joita jo nykyään toteutetaan. Käytännön rajoitteita tuli myös ilmi; energiapuun korjuun ajoittaminen lintujen pesimäajan ulkopuolelle laskisi hakkuutähteiden laatua merkittävästi sekä lisäisi kaluston ja työvoiman kausivaihtelua.