Effects of group size and space allocation on physiological, behavioural and production-related welfare parameters in farmed silver fox cubs

Tarhattuja hopeakettuja kasvatetaan vierotuksen jälkeen yleisimmin uros-naaraspareittain perinteisissä kettuhäkeissä. Kritiikki kasvatusmuotoa kohtaan ja kiinnostus tuotantoeläinten hyvinvointiin on lisännyt tarvetta etsiä vaihtoehtoisia kasvatusmuotoja tarhattaville turkiseläimille. Tässä työssä selvitettiin voidaanko tarhattujen hopeakettupentujen hyvinvointia parantaa rikastuttamalla perinteisiä kettujen kasvatusoloja sosiaalisella ja fyysisellä ympäristöllä. Hopeakettupentuja kasvatettiin vierotuksen jälkeen yksittäin, pareittain tai neljän kettupennun ryhmissä. Tilaa ketuille annettiin 0,6 m2 tai 1,2 m2 eläintä kohti. Erilaisten kasvatusolojen vaikutusta hyvinvointiin selvitettiin määrittämällä hopeakettupentujen käyttäytymistä, fysiologiaa ja nahan laatua. Saadut tulokset osoittivat, että mahdollisuus oleskella lajikumppaneiden kanssa on tärkeää nuorille hopeakettupennuille. Kettupentuja kannattaisikin ehkä kasvattaa sisarusryhmissä perinteistä tarhauskäytäntöä pidempään. Tilanne on kuitenkin hieman toinen vanhemmilla pennuilla. Hopeaketut näyttävät säilyttäneen luontaisen taipumuksensa erota perheenjäsenistään ensimmäisen syksyn aikana. Hopeakettupentujen hyvinvoinnin kannalta on kenties hyvä, että pennut myöhemmin syksyllä erotetaan sisaruksistaan elämään sisaruspareissa. Käytössä olevalla tilalla ei ollut kovin suurta merkitystä kettujen käyttäytymiselle ja fysiologialle. Tuotanto-ominaisuudet kuitenkin heikkenivät, kun tila pieneni 1,2 m2:stä 0,6 m2:iin kettua kohden.

Traditionally farmed silver fox cubs are raised after weaning either in pairs or singly in a traditional fox cage (1.2 m2). However, this way of housing foxes has been criticised because the foxes may have limited chance to exercise and to show social behaviour. Therefore, the aim of the present study was to evaluate the effects of different social and spatial conditions on the welfare of silver fox cubs. The cubs were housed singly, in pairs or in quartets with space allocation of either 0.6 or 1.2 m2 per animal. Behavioural, physiological and production-related welfare parameters were assessed. The results revealed that space allocation had only minor effects on the measured welfare related parameters. With regard to social conditions, the results showed that the possibility for social behaviour is important for the welfare of young cubs. However, the welfare of the cubs may be jeopardised if they are kept in quartets beyond their natural dispersal time. Therefore, the welfare of silver fox cubs could be enhanced by allowing the cubs to enjoy of social companionship during the first months of their lives and by separating them into pairs in later autumn.

v

2002

ok

Ryhmäkoon ja käytössä olevan tilan vaikutus tarhattujen hopeakettupentujen hyvinvointiin