Results of the Finnish selenium monitoring program 2000-2001

Suomessa on lisätty seleeniä moniravinteisiin lannoitteisiin vuodesta 1984 lähtien väestön ja kotieläinten seleeninsaannin turvaamiseksi. Samassa yhteydessä järjestettiin seleenilisäyksen vaikutusten seurata maaperässä, rehuissa, elintarvikkeissa ja ihmisen veren seerumissa sekä seleeninsaannissa. Lannoitteiden seleenimäärää on tänä aikana muutettu kaksi kertaa. Viimeisin muutos oli vuonna 1998, jolloin lannoitteiden seleenipitoisuutta lisättiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 6:sta 10:een mg/kg. Syynä muutokseen oli elintarvikkeiden seleenipitoisuuden ja väestön seleeninsaannin väheneminen. Tämä johtui siitä, että lannoitteiden seleenimäärää vähennettiin vuonna 1990 ja lannoitteiden käyttö väheni. Lannoitteiden seleenipitoisuuden suureneminen on selvästi nostanut rehujen, peruselintarvikkeiden ja ihmisen seerumin seleenipitoisuuksia sekä väestön keskimääräistä seleeninsaantia. Vuoden 1998 jälkeen kotimaisen vehnän ja rukiin keskimääräinen seleenipitoisuus on kaksinkertaistunut. Vaihtelu on kuitenkin suurta, <0,010 0,260 mg/kg ka. Maidon seleenipitoisuus on noussut noin 30 % ja se on välillä 0,20 0,26 mg/kg ka. Myös lihan seleenipitoi-suus on noussut 30 50 %. Seleenilannoituksen lisäys on vaikuttanut vain vähän kananmunien, sianlihan ja kasvisten seleenipitoisuuksiin. Seleenilannoituksen vähentäminen vuonna 1990 laski suomalaisten seerumin seleenipitoisuuden 1,10 µmol/l vuonna 1999. Pitoisuus oli kuitenkin yhä suurempi kuin keskimääräinen pitoisuus Euroopassa, mutta yleisesti pienempi kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuoden 1998 jälkeen seerumin ja veren keskimääräinen seleenipitoisuus on jälleen alkanut nousta lannoitustason nostamisen seurauksena. Seerumin seleenipitoisuus on nyt noin 1,4 µmol/l. Väestön keskimääräinen seleeninsaanti vuonna 2001 oli noin 20 % suurempi kuin vuonna 1999. Saanti on 0,08 mg/vrk energiatasolla 10 MJ. Suomessa seleeninsaanti on nyt riittävällä ja turvallisella tasolla ja yleisesti suurempi kuin monissa Euroopan maissa. Se vastaa hyvin RDA- ja DRI-suosituksia (0,055 mg/vrk). Tärkeimpiä seleeninlähteitä ovat maito ja maitotuotteet sekä liha ja lihatuotteet, joista saadaan lähes 70 % seleenistä.

In Finland compound fertilizers have been supplemented with selenium (Se) since 1984. In 1998, the Finnish Ministry of Agriculture and Forestry raised the Se supplementation level in fertilizers from 6 to 10 mg Se/kg fertilizer. The reason for this revision was mainly the decreasing trend in the Se content of foods and daily Se intake due, to the lower level of Se supplementation introduced in 1990 and the decreased use of fertilizers. The change in the Se supplementation level has clearly increased the Se content of feeds, basic foods, and human serum, and the daily Se intake. Since 1998, the mean Se content of wheat and rye has doubled, but the variation in grain samples is large (<0.010-0.260 mg Se/kg dw). The Se content of standard milk has increased about 30% and now fluctuates between 0.20-0.26 mg/kg dw. Also the Se content of meat has increased about 30-50% since 1999. Se concentrations have increased only slightly in eggs and vegetable foods. The average daily Se intake has increased about 20% since 1999 and is now 0.08 mg/day at an energy level of 10 MJ. In Finland, the average daily Se intake is now higher than in most other European countries and is considered to be a satisfactory and safe level. It satisfactorily meets the RDA and DRI recommendation of an Se intake of 0.055 mg/d. The most important sources of Se are milk, meat, and milk and meat products, which together cover nearly 70% of the total Se intake. After decreasing the amount of fertilizer Se in 1990-1998, serum Se measured in 1999 had decreased to a stable level of 1.10 ìmol/l. As a consequence of the second change in the amount of fertilizer Se, mean serum and whole blood Se have started to increase. The serum Se is now at the level of 1.40 ìmol/l.

v

ok

Myynti MTT Tietopalvelut

Seleenityöryhmän tulokset vuosilta 2000-2001