Tattarin viljelytekniikka | Cultivation of buckwheat

Tattaria kulutetaan maassamme vajaan 1000 hehtaarin viljelyalalta tuotettu määrä. Tattari on arka maan liialliselle kosteudelle ja erittäin arka hallalle. Taimettumisen aikana vuorokauden keskilämpötilan olisi oltava yli +10 ºC ja kylvön ja puinnin välisen ajan lämpösumman yli 900º hyvään satoon pääsemiseksi. Näiden vaatimusten vuoksi kasvi on epävarma viljeltävä. Satovaihtelut ovat hyvin suuria. Tattari viihtyy karkeilla kivennäismailla. Vähämultainen hiesu on sopimaton kasvualusta. Happamuudelle kasvi ei ole arka. Fosforia ja kalia se pystyy liuottamaan maan vaikealiukoisista ravinnevaroista. Suositeltavaa on antaa ravinteita kloorittomana lannoitteena: typpeä 0-40, fosforia 10-17, ja kalia 25-40 kg/ha. Fosforilannoitukseen soveltuu apatiitti. Lajikkeita on runsaasti ja niiden erot ovat huomattavat. Skorospelaja on aikainen, heikkovartinen, Mattia suositeltavampi. Hruszowska, Bohatyr ja Ilkka ovat sopivia Suomen olosuhteisiin. Darja, Petra ja Emka ovat arveluttavan myöhäisiä. Jarista ja Sakarista on vasta kahden vuoden kokemukset. Ne ovat olleet satoisia. Sakari on melko myöhäinen. Kylvötiheydeksi käy 160 kpl/m2 itäviä siemeniä. Vaikeissa taimettumisolosuhteissa on kylvömäärää lisättävä. Rivivälinä 12,5 cm on soveliain. Rikkakasvit on torjuttava edellisenä kesänä ja kevätkesannoinnilla. Kemiallisia rikkakasvintorjunta-aineita ei vielä ole hyväksytty käytettäväksi tattarikasvustossa. Hunajan saanti riippuu maan kosteusolosuhteista, lannoituksesta ja mehiläisten lentoilmoista. Joka vuosi ei hunajaa tattarista saada. Puintiin ryhdytään, kun vähintään 3/4 siemenistä on kypsiä tai pian hallan jälkeen. Sato on aina lajiteltava. Toimenpide on työläs. Viljan jyvät ja peltoretikan lidun pätkät voivat tuottaa ongelmia. Kuorinta onnistuu vain erikoislaitteilla, joita Suomessa on vain muutamia. Kuorintasaanto riippuu ratkaisevimmin laitteesta ja lajikkeesta. Se on yleensä pienempi kuin 65 %, vaihdellen runsaasti.

The area under buckwheat (Fagopyrum esculentum) in Finland is about 1000 hectares. Annual production covers domestic consumption. The buckwheat yield, when good, is 900-1200 kg/ha, but it may vary from nil to more than 2000 kg/ha. Buckwheat is sensitive to frost. A tempera-ture below -1 ºC at seedling stage will kill the entire crop. After emergence, buckwheat grows fast and competes successfully with broadleaved weeds. Flowering begins about 5 weeks from planting. Most cultivars flower until the first severe night frost. It takes more than 12 weeks from planting for the crop to mature. The most suitable soil types for buckwheat are sand and sandy clay. Buckwheat seems to be able to use insoluble phosphorus and potassium in soil, and it produces good seed yields, even on less fertile sods. A high nitrogen content encourages vegetative growth, resulting in lodging and decreased seed yield. Depending on soil fertility, the crop should receive 0-40 kg/ha nitrogen, 10-20 kg/ha phosphorus and 25-40 kg/ha potassium. The best cultivars for Finland are Hruszowska (Polish), Bohatyr (Russian), Skorospelaja (Russian), 'Ilkka' (Hungarian un-known cv.) and 'Matti' (Finnish native variety). Optimum planting density is 160 seeds/m2 and row spacing 12.5 cm. Buckwheat is mainly used for human consumption, but first it must be dehulled. Buckwheat groats are used for making porridge and buckwheat flour for baking pancakes and biscuits. People suffering from coeliac disease can eat buckwheat products. Buckwheat is also used as a honey crop, as it blossoms for over a month and so is a good source of nectar. Bee pollination improves the seed setting and thus the yield of buckwheat.

V

ok

Myynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-k